Nadja Sumanen: Rambo

En ole lukenut nuortenkirjoja vuosiin. Sen jälkeen kun teini-iässä vähitellen siirtyi nuorille suunnatusta kirjallisuudesta aikuisten kirjojen pariin, ei tuntunut tarpeelliselta mennä "taaksepäin". En ole myöskään seurannut kovinkaan aktiivisesti millaisia teoksia nuorille julkaistaan ja koska Twilightit, Tähtiin kirjoitettu virhe tai jokin suuri teini-ikäinen tunneoksennus eivät ole kiinnostaneet, olen ohittanut tämän kategorian kokonaan.
Seurasin vuoden 2015 Finlandia-palkinnon jakotilaisuutta netin välityksellä ja kun oli aika palkita Finlandia Junior -palkinnon saaja, eräässä puheessa mainittiin, että nuorille kirjoitetaan laadukkaita kirjoja, jotka luokitellaan nuortenkirjoiksi siksi, että päähenkilöt ovat nuoria tai aihepiiri käsittelee nuorten elämää. En ollut ajatellut nuortenkirjallisuuden olevan huonolaatuista, mutten myöskään sen olevan enää (tai juuri nyt) minua varten. Tästä kommentista innostuneena varasin tuoreen voittajan Nadja Sumasen Rambon kirjastosta heti.

Rambo on 14-vuotias poika, joka ei ole syntynyt tähän maailmaan hartaasti toivottuna ja odotettuna lapsena. Perheeseen kuuluu äiti ja äidin vaihtelevat poikaystävät, joista osa jää välillä hetkeksi asumaan ja sitten ne häipyvät.

Kesäloma alkaa, Rambon äiti seurustelee "Rotan" kanssa. Rotta muistuttaa jyrsijää, nukkuu päivät ja puuhastelee yöt. Rambo ei tiedä mitä Rotta puuhaa, mutta kellarikomeroon on ilmestynyt pahvilaatikollinen autostereoita. Loman ensimmäiset päivät kuluvat naapurin Kristianin kanssa, joka ei tahdo tehdä muuta kuin pelata k-18 pelejä. Viikon kuluttua Rambo on kyllästynyt istumaan kesää sisällä ahdistavan pelin ääressä, mutta kesäloma saakin uuden käänteen. Äiti, Rotta ja Rambo pakkautuvat äidin kaverilta Sirpalta lainattuun auton rähjään ja suunnaksi otetaan kesämökki, jonka omistajiksi paljastuvat Rotan vanhemmat Erkki ja Annikki. Ilman erillistä suunnitelmaa Erkistä ja Annikista tulee kesän ajaksi Rambolle turvalliset aikuiset, jotka vaatettavat ja syöttävät pojan. Rambo kuvaillaan kirjan alussa impulsiiviseksi ongelmanuoreksi, mutta kirja paljastaa pian Rambon olevan muutakin. Ja sitten mökille saapuu Liina..

Sumasen teos on ajankohtainen ja tarkkanäköinen. Rambo on selvästi syrjäytymisvaarassa oleva nuori- pieni konkreettinen yksityiskohta tästä on älypuhelimen puuttuminen. Tavallisella kännykällä ei nuorten piireissä pärjää, kun viestintä toimii muuten kuin tekstareilla. Rambo ei pidä edes puhelinta mukanaan, koska häntä ei kuitenkaan kukaan kaipaa. Nuhjuinen koti ja likaiset kynnenaluset ovat arkipäivää, kesälomapäivän lounaaksi kelpaa viili, kun äiti ei jaksa ruokaa laittaa.

Sumasen teos on määritelmistä vapaa. Rambolle ja hänen äidilleen on varmasti määriteltävissä jotkin diagnoosit- ehkä ne ovat olleet kirjoittajan mielessä jo valmiiksi, mutta Rambon maailmassa sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on turvallisella kasvuympäristöllä, puhtailla vaatteilla ja ravitsevalla ruualla. Sitä pystyvät tarjoamaan Erkki ja Annikki, myös ilman diagnooseja.

Rambo oli kaikin puolin ilahduttava lukukokemus. Vahva suositus myös aikuisille lukijoille!



Junior Finlandia -ehdokkaana oli myös Elina Lappalaisen Nakki lautasella -kirja, josta kirjoitin viime syksynä.