William Marchin teos Company K julkaistiin jo vuonna 1933, mutta yhdysvaltalainen teos on saavuttamassa Eurooppaa vasta nyt. Ranskankielinen painos julkaistiin 2013 ja vuonna 2014 Komppania K kääntyi myös suomeksi.
Komppania K esittelee 113 lyhyttä katkelmaa eri sotilaiden näkökulmista. Joukossa on sotamiehiä, luutnantteja, korpraaleja ja kenraaleja. Jotkin katkelmista nivoutuvat toisiinsa, mutta jokaista kirjoitusta voi tarkastella myös itsenäisenä kokonaisuutena. March oli itse osallistunut ensimmäiseen maailmaansotaan ja oli sotaan erityisen pettynyt. Sen sijaan, että kokemus olisi tuonut ennalta luvatut kokemukset urheudesta ja sankaruudesta sota olikin kylmää, nälkää, likaa ja kipua. March itse kärsi loppuelämänsä posttraumaattisen stressin oireista. Vaikka siis tekstipätkät ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, niin kirjan yleissävy heijastelee Marchin omaa pettymystä sodan kokemisesta.
Kuitenkin vaikka Komppania K kuvaa sodan aiheuttamaa turhautumista, pettymystä, mielettömyyttä ja surua, niin kokonaisuutena se ei ollut lopulta niin musertava, kuin mitä etukäteen arvelin. Huumoria, ehkä vähän mustaa sellaista, osataan paikoitellen löytää, jos sille vain on tilaa. Eräässä tekstissä sotilas saa harhaluodin seurauksena itselleen "hymykuopat", joita myöhemmin illalliskutsuilla kadehditaan. Muutama sentti toiseen suuntaan ja tarinalla olisi ollut surullinen loppu, nyt siihen saatiin edes pieni veikeä käänne.
Vastaavasti March kuvaa myös hyvin raskaita tuntoja. March pohtii millaista on tappaa ihminen, millaista on kuolla itse. Onko kamalampaa ampua ihminen joka on edessäsi vai pommittaa taivaalta kokonainen kaupunki maan tasalle. Kranaattien, ampumisen ja aseiden lisäksi Komppania K:ssa kuvaillaan myös kemiallisten aseiden vaikutusta, sekä pistimiä, jonka käyttäminen oli ollut Marchille itselleen hyvin traumaattinen kokemus.
Komppania K on sisältönsä puolesta edelleen ajankohtainen. Lyhyistä tarinoista koostuvan teoksen lukee helposti muutamassa päivässä- jopa yhdellä istumalla, mutta jos aikaa on, anna tälle kirjalle sitä. Näin tarinat eivät pääse puuroutumaan, vaan kokee yksitellen. Muutaman katkelman luin asuintoverilleni ääneen ja minulle yhdessä luettuna, ääneen luettuna tarinat olivat vielä vahvempia. Mikäli sinulla on joku kenen kanssa voit lukea tätä yhdessä, lue.
Seuraava ajatus tiivistää mielestäni kirjan kokonaismaailman varsin hyvin, joskin surullisesti:
"Tiedän varmasti vain sen, että ihmisyyden nimissä pitäisi olla olemassa laki, joka määräisi jokaisen rintamalla palvelleen ja sieltä hengissä selvinneen ammuttavaksi."
