tiistai 7. lokakuuta 2014

Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta

Olen ollut Muumien ystävä aina. 90-lukulaisen lapsen tavoin olin kuin naulittu television eteen valkoisten palluroiden taapertaessa ruutuun. Murrosikäisenä kiinnostuin myös Muumikirjoista ja vielä myöhemmin Muumisarjakuvista. Siksi olinkin vuosi sitten joulukuussa häkeltynyt, kun eräänä työpäivänä (olin Akateemisen kirjakaupan korttiosastolla töissä, toim. huom.) tätä kauniskantista teosta kannettiin kassalle useampaankin otteeseen päivän mittaan. Tieto tällaisen kirjan ilmestymisestä oli mennyt minulta aivan ohi ja kateellisena katsoin, että mikä ihanuus pääsekään moneen joulupakettiin!

Muumien fanituksesta huolimatta Tove Jansson ei ole ollut minulle järin tuttu hahmo. Tiesin oikeastaan vain sen, mitä erilaisten muumianalyysien kautta (esim. Sirke Happosen Muumioppaassa) oli ilmennyt, mutta yhtään kirjaa Tovesta en ole aikaisemmin lukenut.

Vaikka siis Tove kiinnosti ja kirjastakin innostuin, niin tässä kävi lopulta niin, että sain kirjan lainattavakseni joskus viime keväänä, mutta jälleen iski todellisuus vasten innokkaan lainaajan kasvoja ja jouduin palauttamaan teoksen sitä lukematta ja asettumaan jonoon nöyrästi uudelleen. Aina on aikaa lukea, mutta se aika ei vain tahdo kuitenkaan aina riittää.. Mutta nyt vihdoin KAHDEN jonotuskerran jälkeen sain tämän käsiini ja eräpäivää hipoen ehdin jopa lukemaankin.

Pitkä jonotus teki kuitenkin tehtävänsä ja nyt tässä kävi lähestulkoon niin, että tartuin teokseen pienen velvollisuuden tunnon kanssa, ajatellen, että pitäähän minun tämä nyt lukea, vaikka suurin into olikin tiessään. Onneksi luin.

Olen kuullut ja lukenut monen vertaavan tätä Boel Westin julkaisemaan Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä -teokseen ja näissä vertailuissa West on ollut yleensä voitokas ja Karjalaisen teos on tähän nähden koettu ohueksi. Itse olen kykenemätön tähän vertailuun osallistumaan (vielä), mutta tästä teoksesta pidin aivan valtavasti.

Tove Janssonin elämästä tietämättömälle tämä on oivallinen ja varsin selkeä katsaus hänen elämäänsä ja taiteeseensa. Kirja sisältää laajasti otteita kirjeenvaihdoista, joiden kautta päästään välillä todella lähelle Tovea. Kuvien valtava kirjo antavat hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolinen taiteilija Tove Jansson todella oli. Taiteen laajuus oli minulle toki tuttua jo esimerkiksi kesän 2014 Ateneumin näyttelystä, mutta siltikin oli ilahduttavaa palata eri aikakausiin ja lukea lisää tarinoita teosten tiimoilta.

Taiteen lisäksi myös Toven ajatusmaailma, toiveet, haaveet ja ihmissuhteet on tuotu teoksessa esille, joskaan toki koskaan ei ehkä tällaisessa tapauksessa voi olla aivan varma, että mikä oli koko totuus ja missä mennään spekuloinnin puolelle. Eriyisesti Toven ja Vivica Bandlerin välinen suhde oli mielenkiintoista, jopa riipivää luettavaa ja tästä innostuneena muistin, että viime talvena minulle suositeltiin Vivica Bandlerin elämäkertaa. Kunhan kirjapino taas hieman kutistuu aivan tarttua siihen aivan varmasti.

Tove on tässä kuvassa mielestäni erityisen kaunis

Tämän teoksen jälkeen tuo Westin kirjoittama elämäkerta alkoi todella kiinnostamaan, mutta kokonaisuutena Karjalaisen teos oli mielestäni hyvä. Kiinnostukselle jäi sopivasti tilaa, mutta kuvien rytmittämänä teoksen luki varsin helposti. Kirja onkin tarinansa lisäksi selvä kunnianosoitus Tove Janssonin taiteelle ja tämä painos oli mielestäni erityisen kaunis. Saattaa jopa olla, että tämän hankin vielä omakseni.

Tekstini tästä on todella ohut lukukokemukseeni suhteuttuna, mutta lukukokemuksen jälkeen en voinut kuin ajatella, että "Voi ihana Tove!"