Rauli Virtanen: Reissukirja - matkalla kaikissa maailman maissa

Toimittaja Rauli Virtanen halusi vastata yhdellä teoksella seuraaviin kysymyksiin: Oletko käynyt kaikissa maailman maissa? Mitkä ovat olleet matkoillasi vaarallisimpia tilanteita? Miten kaiken kauheuden kokeminen on vaikuttanut sinuun?

Rauli Virtasen "maailmanvalloitus" alkoi 70-luvulla, kun nuori mies matkasi rahtilaivalla Porista Brasiliaan. Paluumatkaa varten mitään lippua mistään maasta takaisin Suomeen ei ollut valmiiksi ostettuna ja reissusuunnitelma muotoutui kaiken aikaa sitä mukaan kun matka kaupungista ja maasta toiseen eteni. Matkakassa oli lähtiessä tuhat markkaa ja yksi Virtasen tärkeimmistä matkatavaroista oli kamera, jonka avulla Virtanen sai kuvamateriaalia artikkeleihin, joita hän reissullaan jo tuolloin kirjoitti. Kuinka paljon suurempi maailma on silloin ollutkaan! Palkkioita kirjoittamistaan artikkeleista sekä postia Virtanen sai aina siihen kaupunkiin (poste restante), johon hän oli ilmoittanut seuraavaksi saapuvansa. Joulukuussa 1970 alkanut reissu päättyi lopulta vasta 40 000 kilometriä myöhemmin lokakuussa 1971. Kymmenen kuukauden aikana Virtanen on ansainnut artikkeleillaan yhteensä noin 4000 markkaa, eli kuukausibudjetti on ollut noin 400 markkaa. Tällä summalla hän on onnistunut matkaamaan kahden mantereen (Etelä- ja Pohjois-Amerikka) poikki.

Ensimmäinen matkakuvaus on todella kattava ja sisältää otteita sekä päiväkirjoista että kirjeistä ja alustaa "mistä kaikki alkoi" tyyppisellä tarinallaan hienosti koko kirjan. Tämän jälkeen kirjassa ei ole yhtä laajoja matkakuvauksia vaan teemoittain poimintoja eri maista ja tapahtumista.

Virtasen kirja ei ole travellerin matkaopas, vaan ennemminkin yhden miehen kuvaus maailmasta, toimittajan työstä ja erityisesti kriisialueista. Virtanen on toistuvasti vieraillut niin Syyriassa, Afganistanissa, Irakissa kuin Iranissakin. Kirjassa ei haluta antaa reissuvinkkejä, muttei toisaalta myöskään pelotella lukijoita- itseasiassa tämän kirjan perusteella maailma vaikuttaa varsin turvalliselta paikalta: Virtasen lompakko on viety vain muutaman kerran eikä mukaan ole tarttunut eksoottisia alkueläimiä tai muitakaan ikäviä ylläreitä elimistöön. Virtanen ei ole kuitenkaan syöksynyt suinpäin kohti jokaista tarjolla olevaa kriisiä ja vaaraa, vaan on pitänyt sopivasti pään kylmänä ja kiinni myös siitä, että ulkomaantoimittajan työ ei ole oman hengen arvoista. Vaarallisimmiksi paikoiksi maailmassa hän nimeää sota-alueiden väliin jäävät "ei kenenkään maat".

Reissukirjan lukeminen juuri tässä hetkessä, kun Euroopassa on käynnissä suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan toi kirjaan ehdottomasti vielä lisämielenkiintoa ja ajankohtaista ulottuvuutta. Vaikka Virtanen on nähnyt paljon surua, kuolemaa, pelkoa, likaa, vihaa ja nälkää kirjassa on mielestäni vahvasti läsnä ymmärrys ja myötätunto ihmistä kohtaan. 

Yksi kirjan pysäyttävimmistä lainauksista oli kymmenen vuoden takaa, kommentti jonka Virtanen oli halunnut nostaa osaksi tätä kirjaa. Ihmisoikeusasianajaja Matti Wuori oli Helsingin Sanomien haastattelussa 26.11.2005 todennut näin:
"...uuden vuosisadan näkyvimpiä ilmiöitä tulee valtavien slummikaupunkien ohella olemaan pakolaisuus kolmannesta maailmasta rikkaaseen pohjoiseen.

...liki miljardin ihmisen islamilaisen maailman väestöstä yli puolet on alle 18-vuotiaita. Heistä suurin osa on vailla työtä ja tulevaisuuden näköalaa."

Kansainvälisyys on ollut Virtasen perintö myös hänen kolmelle pojalleen. Lasten kanssa on matkustettu paljon ja heistä kaksi (nyt jo aikuista) asuu tällä hetkellä ulkomailla. Virtasen nuorin poika Pepe ilmoitti suosikkimaakseen viisivuotiaana Bangladeshin. Vaikken Bangladeshissa ole käynyt (eikä ole matkakohteideni listalla aivan kärkipäässä..) tämä kommentti oli mielestäni ilahduttava. Jokaisella meistä ei ole tietenkään mahdollisuutta matkustaa lastensa kanssa yhtä paljon kuin Virtanen on poikiensa kanssa matkustanut, mutta ihmisläheisyyttä ja kykyä ymmärtää, vastaanottaa ja hyväksyä muita kulttuureja ja ihmisiä voimme opettaa varmasti. Tämä oli se, mikä kirjasta kaiken kaikkiaan nousee hyvin keskeisesti esiin rivien välistä.

Rauli Virtasen Reissukirja on ehdottomasti sellainen, joka kannattaa lukea tässä ajassa. Juuri nyt.