Suuri valtakunnallinen keskustelu seksuaalivähemmistöistä tuntuu alkaneen vuonna 2010 Ajankohtaisen kakkosen homoillan myötä. Tuon piikin jälkeen keskustelu aiheen ympäriltä ei ole juurikaan osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin. Tahdon 2013 -kampanjan myötä tasa-arvoinen avioliittolaki on tulossa voimaan Suomessakin vuonna 2017, tätä tosin Aito avioliitto ry yrittää kovasti jarrutella.
Aito avioliitto on ottanut aloitteensa pääargumentiksi lapset. Heidän mukaansa juuri lapsen asema on vaarassa heikentyä tasa-arvoisen avioliittolain myötä. Mitä tämä siis tarkoittaa? Tasa-arvoinen avioliittolaki antaa toki samaa sukupuolta oleville pareille oikeuden hakea adoptiolasta, mutta sateenkaariperheitä tässä maassa on jo nyt ja arvion mukaan sateenkaariperheiden lapsia Suomessa on noin 10 000. Kuinka tässä tilanteessa ollaan siis jo nyt vaikka se adoptio-oikeus on vasta tulossa? Kuinka sateenkaariperheet syntyvät?
Maria Rintamäen, Hanna-Leena Aution, Karoliina Riihiluoman ja Liisa Suvanteen toimittama Sateenkaaren alla - kertomuksia perheistä on kokoelma kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat omasta sateenkaariperheestään.
Vuodesta 2007 alkaen itselliset naiset ja naisparit ovat olleet oikeutettuja hedelmöityshoitoihin luovutetuilla sukusoluilla ja näitä klinikkatarinoita kirjassa olikin ehkä eniten- sekä itsenäisesti että kumppanin kanssa hankittuja lapsia. Heteroparien tavoin samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole kuitenkaan oikeutta Kela-korvaukseen hedelmöityshoitojen osalta, joten kirjassa tutustaan myös tapauksiin, joissa lapsi on hankittu kotikonstein jonkun luovuttajan kanssa.
Sateenkaaren alla esittelee myös perheitä, joissa lapset ovat syntyneet heterosuhteessa, mutta eron jälkeen toisen vanhemman myötä perhe onkin laajentunut sateenkaariperheeksi.
Erityisesti minua kosketti Ramin tarina (joka oli yksi niitä harvoja, joka esiintyi kirjassa omalla nimellään). Rami tiesi jo 15-vuotiaana jollain tasolla olevansa homo, mutta koska hän koki niin suurta tarvetta perheen perustamiseen ajatus omasta seksuaalisuudesta painui taka-alalle. Parikymppisenä Rami hankki kaksi lasta naisen kanssa, mutta suhde päätyi lopulta eroon. Tämän jälkeen Rami löysi elämänkumppanikseen miehen, jonka kanssa hän on edelleen yhdessä. Entisen puolison perhe laajeni vielä yhdellä lapsella, mutta koska lapsen biologista isää ei isyys kiinnostanut Rami otti myös kolmannen lapsen omakseen. Ramin puoliso on hyväksynyt kaikki Ramin lapset- myös tämän kolmannen, joka ei biologisesti ole Ramin oma. Näitäkin tarinoita on, joten herää kysymys: miksi Rami ei saisi mennä nykyisen puolisonsa kanssa naimisiin?
Kirja kertoo paitsi erilaisista keinoista perustaa perhe myös siitä millaisia tuntemuksia se herättää. Osassa kirjan kertomuksia kerrotaan erilaisista peloista, jotka koskevat pääasiassa mahdollisia ennakkoluuloja; kuinka hoitohenkilökunta suhtautuu sateenkaarevaan perheeseen, miten päiväkodissa suhtaudutaan tai joutuuko lapsi ennakkoluulojen kohteeksi?
Tähän mennessä samaa sukupuolta olevilla pareilla on ollut oikeus rekisteröidä parisuhteensa. Lasten kohdalla tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että toiselle vanhemmalle pitää hakea erikseen juridinen vanhemmuus käräjäoikeudelta. Tämä on mahdollista vasta lapsen syntymän jälkeen ja siinä voi mennä viikkoja. Tarinoissa toistuu huoli siitä, että mitä jos noiden viikkojen aikana biologiselle vanhemmalle olisi käynyt jotain. Eräässä tarinassa on purskahdettu itkuun kun lapsi on merkitty papereihin syntyneeksi "avioliiton ulkopuolella", vaikka vanhemmat olivat olleet yhdessä jo vuosia (ja rekisteröineet parisuhteensa) ennen lapsen syntymää.
Sateenkaaren alla on kaiken kaikkiaan toimiva paketti tietoa, konkreettisia asioita ja ennen kaikkea ihmisten ääntä. Kun yhteiskunnallisella tasolla keskustellaan mikä on lapselle parasta ja millaisessa perheessä heidän tulisi kasvaa, tulee argumentoidessa huomioida se tosiasia, että näitä sateenkaariperheitä ja heidän lapsiansa on täällä jo.
Näinä ajankohtaisina aikona tätä kirjaa voi suositella jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti