Lapseton pariskunta Jack ja Mabel ovat jättäneet kaiken ja muuttaneet Alaskan karuihin maisemiin. Eletään 1920-lukua. Pariskunta on vetäytynyt tietoisesti syrjään voidakseen keskittyä toisiinsa, mutta siitä huolimatta he huomaavat olevansa ajautumassa erilleen. Päivisin molemmat puuhaavat omien töidensä parissa. Jack yrittää saada tilan peltoa viljeltävään kuntoon ja vaikka ikä painaa jo päälle hän ei halua luovuttaa, vaikka työ on vanhenevalle miehelle rankkaa. Mabel puolestaan kotitöiden ohella yrittää saada taloon lisätienestejä leipomalla piirakoita. Elämä on niukkaa ja Alaska on ankara.
Ensilumen sataessa Jack ja Mabel muovaavat lumesta lapsen, joka on seuraavana aamuna sulanut, mutta sen sijaan pihapiirissä alkaa hiippailla outo pikkutyttö.
Tyttö on kuin säikky villieläin, joka pyörii uteliaana pihan tuntumassa, mutta luikkii karkuun, mikäli häntä menee liian lähelle. Vähitellen tytön ja vanhan pariskunnan välille syntyy luottamus, jonka jälkeen kysymys kuuluu mikä tyttö oikeastaan on. Syntyikö hän lumesta? Mabel muistaa lapsuudestaan tarinan, jossa pariskunta saa lumilapsesta todellisen lapsen itselleen. Voiko satu muuttua todeksi?
Lumilapsi (2012) on Eowyn Iveyn laajasti suosiota saanut esikoisteos. Kirjan suosio on helppo ymmärtää, sillä teksti on sujuvaa, kirjan tunnelma on hyvin voimakas (Alaskan viiman voi todella tuntea) ja tarina pitää koko ajan hieman varpaillaan. Jack ja Mabel pohtivat tytön taustaa omissa ajatuksissaan ja lukija sukkuloi heidän ajatustensa välillä rakentaen kokonaiskuvaa kahdesta eri näkökulmasta. Mikä tyttö oikeastaan on? Kirja häilyy kaiken aikaa jossain sadun ja todellisen maailman rajamailla.
Erityisen paljon pidin kirjan tunnelman onnistuneesta kielellisestä kuvailusta, Jackista ja Mabelista ja alkujännityksestä tytön suhteen. Järin viehättynyt en ollut kuitenkaan siitä, että tarinaa lähdettiin kuljettamaan Mabelin tunteman sadun kautta. Tarina paljastuu tietenkin myös lukijalle, jonka jälkeen juonta seuraa jossain määrin valmiiden raamien kautta. Jack ja Mabel ovat mielenkiintoisia hahmoja ja Alaskan kuvaus on mielestäni erityisen onnistunut. Samoin kuin vähitellen tutuksi tulevan "naapuriperheen" jäsenet ovat mainioita hahmoja. Kun herkullisia palasia on valmiiksi paljon tarinan käsitteleminen sadun raamien puitteessa on vain yksinkertaisesti tylsä ja tietyn alkujännityksen jälkeen tarina jopa junnaa hieman paikoillaan.
Mutta kuten sanottu Lumilapsen suosio on myös helppo ymmärtää- vaikken mielestäni lue kovin haastavia teoksia, niin tämä oli jotenkin niin helppo, että tarina vie mennessään. Ja toki mikäli jostain teoksesta kuulee paljon kehuja, niin myös odotukset ovat korkealla. Valitettavasti ne eivät tällä kertaa täyttyneet.
Lumilapsi oli 26. tämän vuoden Goodreadsin kirjahaasteestani, jossa siis itselläni on tavoitteena lukea 35 kirjaa. Tähän mennessä luetut:
1. Jeffrey Eugenides: Middlesex
4. Pirkko Muikku-Werner: Ilkeilyn kahdet kasvot
6. Herman Koch: Illallinen
9. Jonathan Glover: Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria
10. Jaakko Hintikka: Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka
11. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
12. Malala Yousafzai: Minä olen Malala
14. Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
15. Taiye Selasi: Ghana ikuisesti
17. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
18. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani (Maanlapset -sarjan ensimmäinen osa)
19. Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
20. Peter Hoeg: Lumen taju
21. Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina
22. Hans-Joachim Lang: Parakki 10 - naiset Auschwitzin koe-eläiminä
24. J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin
26. Eowyn Ivey: Lumilapsi
Lisäksi:
Robert Kirkman: The Walking Dead, kolmas osa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti