Kuten tämän kirjan äärellä ehkä kuuluukin, niin kerrottakoon nyt vielä tässäkin, että kirjailija Kari Hotakainen joutui pahaan auto-onnettomuuteen keväällä 2012. Hotakainen kuitenkin selvisi hengissä, vieläpä vammautumatta ja lienee melko luonnollista, että tästä eloonjäämisen kokemuksesta syntyi kirja. Hotakainen oli aikaisemmin kaavaillut toisenlaista tarinaa raha-aiheisten Ihmisen osan (2009) ja Jumalan sanan (2011) jatkeeksi, mutta onnettomuus muutti tarinan näkökulmaa.
Toipumisen myötä Hotakainen kiinnostui siitä, kuinka paljon kaikki se hoito, jota hän osakseen sai oikeasti maksaa: yksitoista tuntia kestänyt viisi käsiparia vaatinut leikkaus maksoi noin 19 000 euroa, polvilumpio 6000 euroa. Siis yhteiskunnalle. Mikäli Hotakainen jonain päivänä haluaa tai tarvitsee uuden polvilumpion hän saa sen alle satasella. Sairaalassa toipunut Hotakainen tajusi tulleensa todelliseen veroparatiisiin.
Kirjan päähenkilö on maalämpöyrittäjä Jussi Rautala joutuu teoksen alussa Kari Hotakaisen auto-onnettomuuteen. Rautala lennätetään leikkaukseen, jonka jälkeen edessä on pitkä toipuminen. Samaan aikaan yhteiskunnan varoja leikataan. Tämä tarkoittaa sitä, että siltä osastolta jossa Rautalaa hoidetaan katoaa kaksi työntekijää. Kotiuduttuaan Rautala saa tilata invataksin kerran viikossa ja koska hän haluaa käydä muuallakin kuin fysioterapiassa matkat taittuvat pakettiautokyydillä.
Rautala on kirjan keskiössä, mutta hänen lisäkseen lukija tutustuu lähemmin hänen vanhempiinsa- Kerttuun joka on pyörätuolissa ja Väinöön, joka viihtyy ajoittain liiankin hyvin omissa maailmoissaan, ylikuormitettuun sairaanhoitajaan Lauraan, Rautalan raskaana olevaan tyttäreen Miraan sekä Rautalan työtoveriin Mikaan.
Näkökulma hyppää välillä henkilöstä toiseen ja teksti seuraa eri henkilöiden ajatuksia, jotka ovat Luonnon laissa suuressa osassa, sillä varsinaista juonta kirjassa ei ole.
Itse koin mielenkiintoisimmaksi aiheeksi kirjassa Rautalan onnettomuuden ja toipumisen. Lieneekö minussa sitten tirkistelijän vikaa, tiedänhän Hotakaisen omien kokemusten välittyvän jokseenkin sitä kautta. Rautalan toipuminen tarjosi kuitenkin lukijalle hetkeksi fyysisiä kokemuksia ja tekemiseen liittyviä tapahtumia. Näitä lukuunottamatta kirjassa seilattiin hyvin pitkälti erilaisissa mielenmaisemissa, tunteiden myllerryksissä ja ajatuksenvirroissa.
Mielenkiintoista kirjassa oli myös se, miten tyynen rauhallisesti eloonjäämiseen ja onnettomuudesta selviytymiseen tässä suhtaudutaan. Kirja ei ole suuri kertomus eloonjäämisestä ja uudelleensyntymisestä, vaan kurkistus siihen mistähän sitä taas ollaan tässä yhteiskunnassa leikkaamassa.
Hotakaisen kirja oli yksi viime syksyn odotetuista uutuuksista ja minäkin sain sitä useamman kuukauden ajan kirjastosta itselleni odotella. En tiedä palkittiinko odotus, mutta varsin nopealukuista Luonnon lakia ei kannata ohittaa.
Hotakaisen Luonnon laki oli seitsemäs kirja, tämän vuoden goodreadsin kirjahaasteestani. Tavoitteena lukea vuoden 2014 aikana 35 kirjaa.
Tähän mennessä luettu:
1. Jeffrey Eugenides: Middlesex (aloitettu vuoden 2013 puolella. toim. huom)
4. Pirkko Muikku-Werner: Ilkeilyn kahdet kasvot
6. Herman Koch: Illallinen
Lisäksi:
Nyt kesken:
Jonathan Glover: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria (tämä oli kesken samaan aikaan Hotakaisen kanssa, rinnalle tulossa luultavasti taas romsku. toim. huom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti