tag:blogger.com,1999:blog-3366077891535100082024-02-18T18:48:33.715-08:00LuokkahuoneAina on aikaa lukea.Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.comBlogger35125tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-79953047475498596472016-01-25T00:57:00.000-08:002016-01-25T00:57:04.340-08:00Nadja Sumanen: Rambo<div style="text-align: justify;">
En ole lukenut nuortenkirjoja vuosiin. Sen jälkeen kun teini-iässä vähitellen siirtyi nuorille suunnatusta kirjallisuudesta aikuisten kirjojen pariin, ei tuntunut tarpeelliselta mennä "taaksepäin". En ole myöskään seurannut kovinkaan aktiivisesti millaisia teoksia nuorille julkaistaan ja koska <b><i>Twilightit</i></b>, <b><i>Tähtiin kirjoitettu virhe</i></b> tai jokin suuri teini-ikäinen tunneoksennus eivät ole kiinnostaneet, olen ohittanut tämän kategorian kokonaan.<br />
Seurasin vuoden 2015 Finlandia-palkinnon jakotilaisuutta netin välityksellä ja kun oli aika palkita Finlandia Junior -palkinnon saaja, eräässä puheessa mainittiin, että nuorille kirjoitetaan laadukkaita kirjoja, jotka luokitellaan nuortenkirjoiksi siksi, että päähenkilöt ovat nuoria tai aihepiiri käsittelee nuorten elämää. En ollut ajatellut nuortenkirjallisuuden olevan huonolaatuista, mutten myöskään sen olevan enää (tai juuri nyt) minua varten. Tästä kommentista innostuneena varasin tuoreen voittajan <b><i>Nadja Sumasen</i></b> <b><i>Rambon</i></b> kirjastosta heti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCo2yzDNLtqObsqhapYu0LEO4Rfttmxm7RJ4AW-KbXqN67SukA-xErRKWbZDFEIg-m8RGt3wN5Z9szxJScx6-ApM2D5VvU-ZhQDkyNONXsayxgtV-C3drpNwgKYsEpRGUKnNNAMq9Yz2yL/s1600/IMG_2462.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCo2yzDNLtqObsqhapYu0LEO4Rfttmxm7RJ4AW-KbXqN67SukA-xErRKWbZDFEIg-m8RGt3wN5Z9szxJScx6-ApM2D5VvU-ZhQDkyNONXsayxgtV-C3drpNwgKYsEpRGUKnNNAMq9Yz2yL/s400/IMG_2462.JPG" width="277" /></a></div>
Rambo on 14-vuotias poika, joka ei ole syntynyt tähän maailmaan hartaasti toivottuna ja odotettuna lapsena. Perheeseen kuuluu äiti ja äidin vaihtelevat poikaystävät, joista osa jää välillä hetkeksi asumaan ja sitten ne häipyvät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Kesäloma alkaa, Rambon äiti seurustelee "Rotan" kanssa. Rotta muistuttaa jyrsijää, nukkuu päivät ja puuhastelee yöt. Rambo ei tiedä mitä Rotta puuhaa, mutta kellarikomeroon on ilmestynyt pahvilaatikollinen autostereoita. Loman ensimmäiset päivät kuluvat naapurin Kristianin kanssa, joka ei tahdo tehdä muuta kuin pelata k-18 pelejä. Viikon kuluttua Rambo on kyllästynyt istumaan kesää sisällä ahdistavan pelin ääressä, mutta kesäloma saakin uuden käänteen. Äiti, Rotta ja Rambo pakkautuvat äidin kaverilta Sirpalta lainattuun auton rähjään ja suunnaksi otetaan kesämökki, jonka omistajiksi paljastuvat Rotan vanhemmat Erkki ja Annikki. Ilman erillistä suunnitelmaa Erkistä ja Annikista tulee kesän ajaksi Rambolle turvalliset aikuiset, jotka vaatettavat ja syöttävät pojan. Rambo kuvaillaan kirjan alussa impulsiiviseksi ongelmanuoreksi, mutta kirja paljastaa pian Rambon olevan muutakin. Ja sitten mökille saapuu Liina..<br />
<br />
Sumasen teos on ajankohtainen ja tarkkanäköinen. Rambo on selvästi syrjäytymisvaarassa oleva nuori- pieni konkreettinen yksityiskohta tästä on älypuhelimen puuttuminen. Tavallisella kännykällä ei nuorten piireissä pärjää, kun viestintä toimii muuten kuin tekstareilla. Rambo ei pidä edes puhelinta mukanaan, koska häntä ei kuitenkaan kukaan kaipaa. Nuhjuinen koti ja likaiset kynnenaluset ovat arkipäivää, kesälomapäivän lounaaksi kelpaa viili, kun äiti ei jaksa ruokaa laittaa.<br />
<br />
Sumasen teos on määritelmistä vapaa. Rambolle ja hänen äidilleen on varmasti määriteltävissä jotkin diagnoosit- ehkä ne ovat olleet kirjoittajan mielessä jo valmiiksi, mutta Rambon maailmassa sillä ei ole merkitystä. Merkitystä on turvallisella kasvuympäristöllä, puhtailla vaatteilla ja ravitsevalla ruualla. Sitä pystyvät tarjoamaan Erkki ja Annikki, myös ilman diagnooseja.<br />
<br />
Rambo oli kaikin puolin ilahduttava lukukokemus. Vahva suositus myös aikuisille lukijoille!<br />
<br />
<br />
<br />
<i>Junior Finlandia -ehdokkaana oli myös <a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2015/06/elina-lappalainen-nakki-lautasella.html" target="_blank">Elina Lappalaisen Nakki lautasella -kirja, josta kirjoitin viime syksynä</a>.</i></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-49753355977615414932016-01-13T11:40:00.000-08:002016-01-13T11:43:42.098-08:00Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 3: Kuolema<div style="text-align: justify;">
Kun muutama vuosi sitten kuulin suomeksi ilmestyvästä <i>Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin</i> -sarjasta mielenkiintoni heräsi heti. <i>Jonas Gardellin</i> kirjoittama kolmiosainen sarja siitä, kuinka AIDS saapui Ruotsiin ja vaikutti homoyhteisöön niin sisäisesti kuin ulkoisestikin kuulosti mielenkiintoiselta ja Gardellin haastatteluista tuli ilmi teoksissakin näkyvä vahva omakohtainen kokemus. Ensimmäinen osa (<i>Rakkaus</i>) meinasi kuitenkin tuottaa pienoisen pettymyksen. Liiallisella sentimentaalisuudella kuorrutettu teksti tuntui kömpelöltä ja kummalliselta. Muistan kuitenkin yhä, kuinka kirjassa nuori mies huomaa seksikumppanissaan ensimmäisiä kaposin sarkooman jälkiä kummankaan vielä tietämättä, mitä ne ovat ja mistä ne kertovat. Sielu painoi samantien noin sata kiloa enemmän. Sarjan toisessa osassa <i><a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/09/jonas-gardell-ala-koskaan-pyyhi.html" target="_blank">Sairaus</a></i> AIDS on jo lääketieteellisesti tunnistettu ja yleisessä tiedossa ja samaan aikaan ilmapiiri seksuaalivähemmistöjä kohtaan kiristyy ja lehtien lööpeissäkin puhutaan "homorutosta".<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg73WQvYIgFC-joCxs8MI3Lgi9dD6bFD-MNnGfdrAua96EGn4FV66cf6NpzKuFHFemBKDphC0-GaintONaFmDqB2GH7QqWSgG9r5xHbx-k016ouaLXB1-TdFwn6bq-g0CTUcNSfe2IZ6B3q/s1600/IMG_2459.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg73WQvYIgFC-joCxs8MI3Lgi9dD6bFD-MNnGfdrAua96EGn4FV66cf6NpzKuFHFemBKDphC0-GaintONaFmDqB2GH7QqWSgG9r5xHbx-k016ouaLXB1-TdFwn6bq-g0CTUcNSfe2IZ6B3q/s400/IMG_2459.JPG" width="292" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan nimen mukaisesti kuolema on vahvasti läsnä sarjan päätösosassa ja tässä vaiheessa viimeistään lukija hyväksyy Gardellin sentimentaalisen tekstin. Kolmannen osan kohdalla hahmot ovat jo niin tuttuja ja heidän puolellaan on niin vahvasti, että tunteellinen lisäpotku ei enää haittaa. Kirjan päähenkilöt ja tapahtumat ovat totta ja kirja kirjalta Gardellin kaipaus ystäviään kohtaan käy niin vahvaksi, että se vaikuttaa lukijaankin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Kuolemassa</i> kerrotaan, kuinka AIDSin uhreista tehtiin heteroita heidän hautajaisissaan. Avoimesti homoseksuaalitkin julistettiin syöpään kuolleiksi, eikä hautajaisissa aina ollut läsnä vainajan kumppani tai ystäviä, jotka olisivat voineet paljastaa totuuden. Vaikka usein juuri ne kumppanit ja ystävät olivat niitä, jotka jaksoivat ja uskalsivat olla sairasvuoteen vieressä päivästä toiseen aina loppuun asti. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko trilogian aikana Gardell on onnistunut luomaan pienellä konkreettisilla yksityiskohdilla laajan kokonaiskuvan siitä ilmapiiristä, joka Ruotsissa on tuolloin vallinnut. Kuolemassa kerrotaan esimerkiksi siitä, että vaikka oli tiedossa kuinka tauti leviää, niin silti AIDSin uhrit sinetöintiin kuolemansa jälkeen mustiin säkkeihin kuin vaarallinen jäte ja näissä mustissa sinetöidyissä säkeissä heidät myös haudattiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -kirjasarjan merkittävin ansio on mielestäni se, että Gardell on kirjoittanut kuolleille ystävilleen (ehkä myös kaikille muille tuolloin AIDSiin kuolleille) uuden lopun. Gardell kertoo yksityiskohtaisesti ja raadollisesti sairauden fyysisistä kivuista ja oireista, yleisilmapiirin kireydestä ja toivottomuudesta ja siitä valtavasta surusta joka on asettui hetkeksi pysyväksi pilveksi kaiken kaiken ylle. Samalla Gardell kertoo ystävistään niin, että he jotka kuolivat leimattuina "syöpäpotilaina" saavat nyt sellaisen lopun, että lukijan tekee mieli kuiskata, ettei enää ole mitään hätää. </div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-90762475260313085012015-12-11T13:35:00.001-08:002015-12-11T13:35:09.755-08:00Antti Holma: Järjestäjä<div style="text-align: justify;">
Paljon tulee vastaan niitä kirjoja, joita on kovasti kehuttu ja sen myötä saattaa olla jonkinlaisia ennakko-oletuksia ja -odotuksia. <b><i>Antti Holman</i></b> <b><i>Järjestäjän</i></b> kohdalla omat ennakko-oletukset liittyivät kuitenkin tiivisti mielikuvaan Antti Holmasta. Kuka oikeastaan on tämä kreikkalaista jumalaa muistuttava ilmestys, joka on onnistunut muutamassa vuodessa hankkimaan itselleen oman tv-shown, kirjoittamaan kirjan ja runokirjan ja on fiksu ja upea vaikka kakkavitsit lentävätkin?<br /><br />Suomessa kulttuuriset moniosaajat ovat helposti niitä, jotka joutuvat aavistusta suuremman suurennuslasin alle. Että eihän se näyttelijä nyt voi olla kirjailijakin. Ja koska Antti Holma vaikuttaa taivaalliselta ilmestykseltä, olen itsekin (tietenkin) suhtautunut ennakkoluuloisesti kaikkeen mitä hän on tehnyt. Että ei kai se nyt voi kaikessa olla hyvä? No se runokirja nauratti puoleen väliin asti, sitten vitsi mielestäni vanheni, mutta olihan se ihan hauska. Antti Holman Showhun ihastuin lopulta täysin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=z1_acrlhCjg" target="_blank">Sanden ja Suvi-Tuulin</a> myötä- niissähän hän heittää sopivasti läppää itsestään ja ilmeisesti se on tie kateellisen suomalaisen sydämeen? No joo, mutta hauska oli, harmittaa ettei jatkoa taida tulla. Ei siis showlle, eikä Sandelle ja Suvi-Tuulille.<br /><br />Koska kirjailija oli tosiaan niin "tuttu" oli Järjestäjässä Holman ääni oli mielessäni vahvasti läsnä. Järjestäjän päähenkilö on kirjastossa työskentelevä Tarmo, joka rakastuu teatteriesityksessä yhteen lavalla olleista näyttelijöistä ja tämän jälkeen hän pestautuu kyseiseen teatteriin järjestäjäksi. Juoni on lyhykäisyydessään tämä. Kantava teema on Tarmon oman miehisyyden etsiminen. Tarmo on mies, jota naiset rakastavat- kirjaston naiset, mutta myös naapurin tädit, opettajat, kaupan kassat, tutut ja tuntemattomat. Tarmosta haetaan kuuntelijaa seksielämän ongelmiin tai kuuntelemaan pahaa toisista naisista. Miesten kanssa Tarmo ei sen sijaan osaa olla, eikä hän omasta mielestään ole oikein mies itsekään: <i>"Seppo nousi penkiltä ja kohensi hieman muniaan. Hän oli sellainen mies, joka minä kuunaan en voisi olla. En edes halunnut olla Seppo, mutta jostain oli aloitettava."</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Hmi7kBPJimNHbmZ7ASya8n12XST6bTWpuq2Hz9IwwreAJQmX3ThKqkd2JbUD7ia7oLBO3U02bUYJ1DXdhznXOEt9TMYnM6Sb7NFbiKP_zLtDLJ0zd0gy7e2dbu5ScBP1pXDS4SjHimon/s1600/j%25C3%25A4rjest%25C3%25A4j%25C3%25A4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Hmi7kBPJimNHbmZ7ASya8n12XST6bTWpuq2Hz9IwwreAJQmX3ThKqkd2JbUD7ia7oLBO3U02bUYJ1DXdhznXOEt9TMYnM6Sb7NFbiKP_zLtDLJ0zd0gy7e2dbu5ScBP1pXDS4SjHimon/s400/j%25C3%25A4rjest%25C3%25A4j%25C3%25A4.png" width="398" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<br />Pääjuonta mielenkiintoisempaa Järjestäjässä mielestäni olikin Tarmon miehuuden etsintä ja siihen liittyvät pienet havainnot ja oivallukset. Naiseus ja äitimyytti ovat toistuvia ihmettelyn aiheita (tai ehkä vain naisena törmään niihin helpommin), mutta miehuutta pohtivia hahmoja tuntuu osuvan vastaan harvemmin. Toki luen paljon miesten kirjoittamia kirjoja ja sellaisia kirjoja, joissa päähenkilö on mies, mutta Järjestäjässä pohditaan hyvin vahvasti kuinka ollaan mies ja kuinka miesten väliset sosiaaliset suhteet toimivat. Epäsopivat tunnistetaan joukosta ja Tarmo saakin teatterissa äkkiä itselleen lempinimeksi Tarja, jolla selvästi asetetaan hänelle oma paikkansa suhteessa teatterin muihin miehiin.<br /><br /><i>"Minä halusin olla millainen tahansa mies, mutta eniten sellainen kuin Daniel, voimakas, itsenäinen, hyväntahtoinen mies. Mutta minä olin inhottava, kostonhimoinen, naismainen korppitkotka, vaanin tilaisuutta päästä rankaisemaan ja haistelemaan ja runkkailemaan."</i><br /><br />Järjestäjä ei ole (ehkä?) perinteinen "kuinka minusta tuli minä" esikoinen, mutta yhtymäkohtia Holman omaan elämään on ainakin jonkin verran. Holma on antanut itsestään varsin erakkomaisen kuvan haastatteluissa ja sitä myös kirjan Tarmo on. Samoin Antti Holma on kertonut siitä, kuinka joitakin vuosia sitten jätti alkoholin juomisen kokonaan ja alkoi käymään salilla- myös Tarmo etsii sisäistä miestään raudan keskellä. Antin tavoin myös Tarmo on muuttanut nuorena poikana maalta kaupunkiin. Vielä pisteenä iin päällä on tietenkin tarinan sijoittuminen teatterimaailmaan ja Tarmon homoseksuaalisuus.<br /><br />Antti Holma on muutenut sanonut <a href="https://www.youtube.com/watch?v=eZk2apgutMM" target="_blank">eräässä haastattelussa</a>, että hän on Suomen epäonnistunein mies, sillä hän on vasuri, sivari ja hinttari. Miehisyyden syvintä olemusta pohdittiin myös <a href="https://www.youtube.com/watch?v=z1_acrlhCjg" target="_blank">Antti Holman Shown</a> sketsissä.<br /><br />Kaiken kaikkiaan kirja on helppolukuinen, sopivan koukuttava ja sujuvasti kirjoitettu. Vaikka kirjassa on paljon hauskuutta ja huumoria, on siinä kuitenkin jotain raskasta ja jopa hieman traagista. Syksyn osalta lukemiseni on muutenkin ollut hiukan laiskanpuoleista, joten tämä oli juuri sellainen kevyempi välipala jota tarvitsin. Kepeydestä ja helppoudesta huolimatta jäi kuitenkin mukavasti myös pohdittavaa.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-74934081175538582292015-10-25T13:35:00.002-07:002015-10-25T13:35:56.662-07:00John Williams: Stoner<div style="text-align: justify;">
On kirjoja, joista kuulee niin paljon hyvää, että niiden lukeminen lopulta hieman jännittää. Tällä kertaa tämä jännitystä aiheuttanut teos oli <i><b>John Williamsin Stoner</b></i> (joka kävi minulla kotona jo kesän kynnyksellä, mutta jälleen liian vähäinen lukuaika johti siihen, että palautin kirjan kirjastoon ja jonottelin sen uudelleen itselleni), jonka kannessakin on varsin mahtipontinen lainaus <b><i>The New Yorkerista</i></b>; "<i>Suurin amerikkalainen romaani, josta et ole koskaan kuullut</i>." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Stoner</i> on kirjoitettu jo vuonna 1965, mutta teos on noussut kunnolla esiin vasta nyt. Kirjan kirjoittanut <i>John Williams </i>(1922-1994) oli itse kirjallisuudentutkija ja -opettaja, kuten myös kirjan päähenkilö Stoner, mutta kirjan alussa kirjailija kertoo kirjan olevan sepitettä, joten omaelämäkerrallisesta teoksesta ei ole kyse.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan päähenkilö on William Stoner, joka syntyy 1891 pienelle kurjalle maatilalle vanhempiensa ainoaksi lapseksi. Nuori mies lähetetään 19-vuotiaana opiskelemaan agronomiksi, jotta tilan tulevaisuuden mahdollisuudet paranisivat. Stoner kuitenkin löytää elämänsä kielen ja kirjallisuuden, eikä lopulta palaa enää maalaistaloon, vaan jää opiskelemaan ensin englanninkielen ja kirjallisuuden opintoja ja lopulta vielä opettajaksi yliopistolle. Kirjan alussa on saatteena juoni kokonaisuudessaan (en oikein ymmärtänyt miksi), joka kannattaa skipata, mikäli haluaa lukea tarinan itse. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Williamsin</i> teos on koruton ja elämän kokoinen kuvaus elämästä. Päähenkilön jopa hieman lohduton elämä toi mieleeni paikoitellen <b><i>Charles Dickensin David Copperfieldin</i></b> (jota en tosin jaksanut lukea kokonaan), mutta <i>Dickensiin</i> verrattuna kerronta on sujuvampaa ja tarina etenee nopeammin. Aivan heti en rakastunut tähän ja vaikka kirjaa lukikin ihan mielellään eteenpäin en oikein ymmärtänyt, että mistä kaikki se kuhina oikein johtuu. Hiukan puolivälin jälkeen jotain kuitenkin nitkahti paikoilleen. <i>Stonerissa</i> on erikoista kaihoa ja kauneutta ja arkisuuden tarkkanäköisyyttä. Kerronta vie taitavasti lukijansa 1900-luvun alkuun ja kuljettaa vuosi vuodelta muuttuvassa maailmassa läpi maailmansotien. Kirjan lopussa paljon asioita ja teemoja on jätetty auki, eikä koko elämän kattavia selityksiä pyritäkään löytämään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Stoner pohtii elämäntarkoitusta ja -mielekkyyttä osin hiljaisesti rivien välistä tuomatta sitä suoraan lukijan kasvoille. Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja Stoner hiljaisesti tyytyy osaansa. Hiljainen jurotus sopii varsinkin suomalaisen lukijan mielenmaisemaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUt45n2phy8xBdXuwepLngA2gQ6Ne9iWI4N_0tF6Fdeql0cNw37dBlqSz0lv68-rbl9eEytFOR6thP5q4EpisqSebDfe6aG0eRbO37d9HgbeaHbpIPubSo_a-35Qz3yxQ26VSq4gM_Qe1U/s1600/IMG_2149+%25282%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUt45n2phy8xBdXuwepLngA2gQ6Ne9iWI4N_0tF6Fdeql0cNw37dBlqSz0lv68-rbl9eEytFOR6thP5q4EpisqSebDfe6aG0eRbO37d9HgbeaHbpIPubSo_a-35Qz3yxQ26VSq4gM_Qe1U/s640/IMG_2149+%25282%2529.JPG" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka varsinkin alussa sain kirjasta hieman <i>David Copperfield</i> -fiiliksiä <i>Stoner</i> tuntuu myös hyvin ajattomalta ja kesken kaiken huomasin jopa hämmästyväni sitä, että tämä on tosiaan kirjoitettu jo 1960-luvulla. Erityisen juonivetoinen <i>Stoner</i> ei kuitenkaan ole ja vaikka moni tästä on paljon pitänyt, niin luulen että vähemmän lukevalle, vetävää tarinaa etsivälle kirja tuottaa pettymyksen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minusta tämä oli haikea ja kaunis ja tuo kansikuva on yksi upeimpia ikinä.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-12823438322053836052015-10-12T07:58:00.001-07:002015-10-12T07:58:55.823-07:00Rauli Virtanen: Reissukirja - matkalla kaikissa maailman maissa<div style="text-align: justify;">
Toimittaja <i><b>Rauli Virtanen</b></i> halusi vastata yhdellä teoksella seuraaviin kysymyksiin: Oletko käynyt kaikissa maailman maissa? Mitkä ovat olleet matkoillasi vaarallisimpia tilanteita? Miten kaiken kauheuden kokeminen on vaikuttanut sinuun?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rauli Virtasen "maailmanvalloitus" alkoi 70-luvulla, kun nuori mies matkasi rahtilaivalla Porista Brasiliaan. Paluumatkaa varten mitään lippua mistään maasta takaisin Suomeen ei ollut valmiiksi ostettuna ja reissusuunnitelma muotoutui kaiken aikaa sitä mukaan kun matka kaupungista ja maasta toiseen eteni. Matkakassa oli lähtiessä tuhat markkaa ja yksi Virtasen tärkeimmistä matkatavaroista oli kamera, jonka avulla Virtanen sai kuvamateriaalia artikkeleihin, joita hän reissullaan jo tuolloin kirjoitti. Kuinka paljon suurempi maailma on silloin ollutkaan! Palkkioita kirjoittamistaan artikkeleista sekä postia Virtanen sai aina siihen kaupunkiin (poste restante), johon hän oli ilmoittanut seuraavaksi saapuvansa. Joulukuussa 1970 alkanut reissu päättyi lopulta vasta 40 000 kilometriä myöhemmin lokakuussa 1971. Kymmenen kuukauden aikana Virtanen on ansainnut artikkeleillaan yhteensä noin 4000 markkaa, eli kuukausibudjetti on ollut noin 400 markkaa. Tällä summalla hän on onnistunut matkaamaan kahden mantereen (Etelä- ja Pohjois-Amerikka) poikki.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäinen matkakuvaus on todella kattava ja sisältää otteita sekä päiväkirjoista että kirjeistä ja alustaa "mistä kaikki alkoi" tyyppisellä tarinallaan hienosti koko kirjan. Tämän jälkeen kirjassa ei ole yhtä laajoja matkakuvauksia vaan teemoittain poimintoja eri maista ja tapahtumista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Virtasen kirja ei ole travellerin matkaopas, vaan ennemminkin yhden miehen kuvaus maailmasta, toimittajan työstä ja erityisesti kriisialueista. Virtanen on toistuvasti vieraillut niin Syyriassa, Afganistanissa, Irakissa kuin Iranissakin. Kirjassa ei haluta antaa reissuvinkkejä, muttei toisaalta myöskään pelotella lukijoita- itseasiassa tämän kirjan perusteella maailma vaikuttaa varsin turvalliselta paikalta: Virtasen lompakko on viety vain muutaman kerran eikä mukaan ole tarttunut eksoottisia alkueläimiä tai muitakaan ikäviä ylläreitä elimistöön. Virtanen ei ole kuitenkaan syöksynyt suinpäin kohti jokaista tarjolla olevaa kriisiä ja vaaraa, vaan on pitänyt sopivasti pään kylmänä ja kiinni myös siitä, että ulkomaantoimittajan työ ei ole oman hengen arvoista. Vaarallisimmiksi paikoiksi maailmassa hän nimeää sota-alueiden väliin jäävät "ei kenenkään maat".</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><i>Reissukirjan</i></b> lukeminen juuri tässä hetkessä, kun Euroopassa on käynnissä suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan toi kirjaan ehdottomasti vielä lisämielenkiintoa ja ajankohtaista ulottuvuutta. Vaikka Virtanen on nähnyt paljon surua, kuolemaa, pelkoa, likaa, vihaa ja nälkää kirjassa on mielestäni vahvasti läsnä ymmärrys ja myötätunto ihmistä kohtaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuscMHxTTPuycrqXizx9aBuqAcj7ZiSpSswVsk0I0eeklCh7NKUcNsFCDHRBRdi1KOeLx-t4pkKcp3oncF1UjFIkMV_67aQCJSWxTSmjYmI8pziaioAZ1OWXIF_I1cGjdOvo3epHMi58Dj/s1600/IMG_2146.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuscMHxTTPuycrqXizx9aBuqAcj7ZiSpSswVsk0I0eeklCh7NKUcNsFCDHRBRdi1KOeLx-t4pkKcp3oncF1UjFIkMV_67aQCJSWxTSmjYmI8pziaioAZ1OWXIF_I1cGjdOvo3epHMi58Dj/s400/IMG_2146.JPG" width="285" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi kirjan pysäyttävimmistä lainauksista oli kymmenen vuoden takaa, kommentti jonka Virtanen oli halunnut nostaa osaksi tätä kirjaa. Ihmisoikeusasianajaja Matti Wuori oli Helsingin Sanomien haastattelussa 26.11.2005 todennut näin: <br /><i>"...uuden vuosisadan näkyvimpiä ilmiöitä tulee valtavien slummikaupunkien ohella olemaan pakolaisuus kolmannesta maailmasta rikkaaseen pohjoiseen.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>...liki miljardin ihmisen islamilaisen maailman väestöstä yli puolet on alle 18-vuotiaita. Heistä suurin osa on vailla työtä ja tulevaisuuden näköalaa."</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kansainvälisyys on ollut Virtasen perintö myös hänen kolmelle pojalleen. Lasten kanssa on matkustettu paljon ja heistä kaksi (nyt jo aikuista) asuu tällä hetkellä ulkomailla. Virtasen nuorin poika Pepe ilmoitti suosikkimaakseen viisivuotiaana Bangladeshin. Vaikken Bangladeshissa ole käynyt (eikä ole matkakohteideni listalla aivan kärkipäässä..) tämä kommentti oli mielestäni ilahduttava. Jokaisella meistä ei ole tietenkään mahdollisuutta matkustaa lastensa kanssa yhtä paljon kuin Virtanen on poikiensa kanssa matkustanut, mutta ihmisläheisyyttä ja kykyä ymmärtää, vastaanottaa ja hyväksyä muita kulttuureja ja ihmisiä voimme opettaa varmasti. Tämä oli se, mikä kirjasta kaiken kaikkiaan nousee hyvin keskeisesti esiin rivien välistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rauli Virtasen Reissukirja on ehdottomasti sellainen, joka kannattaa lukea tässä ajassa. Juuri nyt.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-49625252673763594972015-09-03T04:22:00.000-07:002015-09-03T04:22:05.309-07:00Stephen King: Richard Bachman -kirjat; Raivo / Pitkä marssi<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2015/07/hugh-howey-sillo.html" target="_blank">Kuten sanottu</a>, olen kiinnostunut dystopioista. Sattuman ja googlettelun kautta internet kertoi minulle, että <b><i>Stephen King</i></b> on aikoinaan kirjoittanut salanimellä teoksen <b><i>Pitkä marssi</i></b>, jonka perusidea on se, että joukko poikia laitetaan marssimaan ja vain yksi heistä selviää lopulta hengissä. Tämä riitti minulle alustukseksi ja kirja lähti heti lainaan kirjastosta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkä marssi on julkaistu suomeksi yhteispainoksena <b><i>Raivo</i></b> -nimisen teoksen kanssa. Molemmat teokset on kirjoitettu 1970-luvulla <b><i>Richard Bachman</i></b> -salanimellä, jota King käytti 1970- ja 1980-luvuilla. Kaiken kaikkiaan hän kirjoitti salanimellä viisi teosta. Kirjan alussa on myös pieni alustus siitä, miksi King päätyi käyttämään salanimeä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS_crTA81VB-Jy60DkVU6DVd5jpKGVU7QR5FKD_VzWlDlQc7ecLdcYui6p33uc_puxf9DpLUETgUhNVBLdMI2cMOIOCVjXFmdoINX-G13rpmC0MvtLVnTxuHOd_yubaTn4PWD8AHj3M3dd/s1600/stephenking.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS_crTA81VB-Jy60DkVU6DVd5jpKGVU7QR5FKD_VzWlDlQc7ecLdcYui6p33uc_puxf9DpLUETgUhNVBLdMI2cMOIOCVjXFmdoINX-G13rpmC0MvtLVnTxuHOd_yubaTn4PWD8AHj3M3dd/s400/stephenking.jpg" width="300" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkä marssi oli siis se, josta olin erityisen kiinnostunut, mutta lopulta päädyin lukemaan molemmat tarinat. Raivo (1977) käsittelee kouluampumista kouluampujan näkökulmasta ja aiheen ollessa ajankohtainen vielä tänäkin päivänä päädyin lukemaan myös sen. Yhteispainoksen laajuus on kaiken kaikkiaan 446 sivua, joten molemmat kirjat olivat melko lyhyitä ja Kingin kieli tuttuun tapaan nopeaa ja helppoa luettavaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Raivo ja Pitkä marssi ovat erillisiä, joskin melko yhtenäisiä teoksia. Molemmissa kirjoissa päähenkilönä on aikuisuuden kynnyksellä keikkuva nuori mies ja kerronta keskittyy tilanteeseen jossa asiat tapahtuvat, hetkessä olemiseen. Molemmissa tarinoissa on myös muistoja, jolloin päästään vallitsevasta tilanteesta hetkeksi muualle. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Raivossa päähenkilö Charlie on aloittanut kouluampumisen ja ottanut omat luokkatoverinsa panttivangeiksi. Pitkässä marssissa sata nuorta miestä aloittaa pitkän marssin, jolla ei ole lupa pysähtyä. Liian hitaasta vauhdista satelee varoituksia ja keskeyttäjät ammutaan. Lopulta vain yksi marssija säilyy hengissä. Kirjojen juonettomuus, yksinkertainen asetelmallisuus ja yhteneväiset henkilöhahmot saavat tarinat tuntumaan jopa siltä, että sama tarina on kirjoitettu kahteen kertaan, vain hieman kelaa pyöräyttämällä. Pyörää ei ole yritettykään keksiä uudestaan. Se on sääli, koska molemmilla tarinoilla olisi mielestäni ollut mahdollisuus kasvaa jättipoteiksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luin Stephen Kingiä paljonkin joskus varhaisessa teini-iässä, mutta sitten se vain yksinkertaisesti jäi. Nämä luettuani ymmärrän hyvin miksi. Erityisesti Raivossa King onnistuu luomaan välillä todellisia jänniteitä ja petaamaan kinkkisiä ja kiinnostavia tilanteita. Molemmissa kirjoissa on jotain hämmentävää seksuaalista kuohuntaa ja homoseksuaalisia viittauksia ja nuorten miesten maailma tuntuu olevan täynnä jotain kovaa ja karskia, mutta kuitenkin lähinnä vain pinnallista. Henkilöhahmot ovat tylsiä, yksioikoisia ja onttoja. Yksinkertaisen asetelman ideahan on kuitenkin lopulta päästä jotenkin syvälle ihmiseen ja tässä erityisesti Pitkä marssi tuotti lopulta pettymyksen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Raivo ja Pitkä marssi olivat pettymys minulle, joka odotti enemmän, mutta toisenlainen lukija voi näistä hyvinkin innostua. Kiinnostavia kyllä, mutta täydellisiä ei. Kelpoa kesäluettavaa, helppo teksti soljuu eteenpäin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjaston kirja oli muuten vuodelta 1992 ja tässä ihaninta oli se, että kirja tuoksuu vanhalta kirjalta! Tuoksupisteet, niitä harvoin saa antaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-88581875705929336142015-07-29T11:58:00.000-07:002015-07-29T11:58:09.739-07:00Sateenkaaren alla - kertomuksia perheistä<div style="text-align: justify;">
Suuri valtakunnallinen keskustelu seksuaalivähemmistöistä tuntuu alkaneen vuonna 2010 <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/19/ajankohtaisen-kakkosen-homoillat" target="_blank">Ajankohtaisen kakkosen homoillan</a> myötä. Tuon piikin jälkeen keskustelu aiheen ympäriltä ei ole juurikaan osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin. <a href="http://www.tahdon2013.fi/" target="_blank">Tahdon 2013</a> -kampanjan myötä tasa-arvoinen avioliittolaki on tulossa voimaan Suomessakin vuonna 2017, tätä tosin <a href="http://www.aitoavioliitto.fi/" target="_blank">Aito avioliitto ry</a> yrittää kovasti jarrutella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aito avioliitto on ottanut aloitteensa pääargumentiksi lapset. Heidän mukaansa juuri lapsen asema on vaarassa heikentyä tasa-arvoisen avioliittolain myötä. Mitä tämä siis tarkoittaa? Tasa-arvoinen avioliittolaki antaa toki samaa sukupuolta oleville pareille <i>oikeuden hakea adoptiolasta</i>, mutta sateenkaariperheitä tässä maassa on jo nyt ja arvion mukaan sateenkaariperheiden lapsia Suomessa on noin 10 000. Kuinka tässä tilanteessa ollaan siis jo nyt vaikka se adoptio-oikeus on vasta tulossa? Kuinka sateenkaariperheet syntyvät?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><b>Maria Rintamäen</b></i>, <b><i>Hanna-Leena Aution</i></b>, <b><i>Karoliina Riihiluoman</i></b> ja <b><i>Liisa Suvanteen</i></b> toimittama <b><i>Sateenkaaren alla - kertomuksia perheistä</i></b> on kokoelma kirjoituksia, joissa ihmiset kertovat omasta sateenkaariperheestään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKZzm4yi1wj4IxHD2nY_d0XqkENk0-ZSll2EK-e5BiOjY8fu2unZERHY7DMzOqrn9aI5ZjPQute8ik6l-t4mqBH2cC4BaAZy46aPxQCKq5oegiT-KqSIkgPDBrG5iCCcFlg-7zJPHPwWcb/s1600/IMG_2137.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKZzm4yi1wj4IxHD2nY_d0XqkENk0-ZSll2EK-e5BiOjY8fu2unZERHY7DMzOqrn9aI5ZjPQute8ik6l-t4mqBH2cC4BaAZy46aPxQCKq5oegiT-KqSIkgPDBrG5iCCcFlg-7zJPHPwWcb/s400/IMG_2137.JPG" width="300" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuodesta 2007 alkaen itselliset naiset ja naisparit ovat olleet oikeutettuja hedelmöityshoitoihin luovutetuilla sukusoluilla ja näitä klinikkatarinoita kirjassa olikin ehkä eniten- sekä itsenäisesti että kumppanin kanssa hankittuja lapsia. Heteroparien tavoin samaa sukupuolta olevilla pareilla ei ole kuitenkaan oikeutta Kela-korvaukseen hedelmöityshoitojen osalta, joten kirjassa tutustaan myös tapauksiin, joissa lapsi on hankittu kotikonstein jonkun luovuttajan kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sateenkaaren alla</i> esittelee myös perheitä, joissa lapset ovat syntyneet heterosuhteessa, mutta eron jälkeen toisen vanhemman myötä perhe onkin laajentunut sateenkaariperheeksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Erityisesti minua kosketti <b><i>Ramin</i></b> tarina (joka oli yksi niitä harvoja, joka esiintyi kirjassa omalla nimellään). Rami tiesi jo 15-vuotiaana jollain tasolla olevansa homo, mutta koska hän koki niin suurta tarvetta perheen perustamiseen ajatus omasta seksuaalisuudesta painui taka-alalle. Parikymppisenä Rami hankki kaksi lasta naisen kanssa, mutta suhde päätyi lopulta eroon. Tämän jälkeen Rami löysi elämänkumppanikseen miehen, jonka kanssa hän on edelleen yhdessä. Entisen puolison perhe laajeni vielä yhdellä lapsella, mutta koska lapsen biologista isää ei isyys kiinnostanut Rami otti myös kolmannen lapsen omakseen. Ramin puoliso on hyväksynyt kaikki Ramin lapset- myös tämän kolmannen, joka ei biologisesti ole Ramin oma. Näitäkin tarinoita on, joten herää kysymys: miksi Rami ei saisi mennä nykyisen puolisonsa kanssa naimisiin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja kertoo paitsi erilaisista keinoista perustaa perhe myös siitä millaisia tuntemuksia se herättää. Osassa kirjan kertomuksia kerrotaan erilaisista peloista, jotka koskevat pääasiassa mahdollisia ennakkoluuloja; kuinka hoitohenkilökunta suhtautuu sateenkaarevaan perheeseen, miten päiväkodissa suhtaudutaan tai joutuuko lapsi ennakkoluulojen kohteeksi?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tähän mennessä samaa sukupuolta olevilla pareilla on ollut oikeus rekisteröidä parisuhteensa. Lasten kohdalla tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että toiselle vanhemmalle pitää hakea erikseen juridinen vanhemmuus käräjäoikeudelta. Tämä on mahdollista vasta lapsen syntymän jälkeen ja siinä voi mennä viikkoja. Tarinoissa toistuu huoli siitä, että mitä jos noiden viikkojen aikana biologiselle vanhemmalle olisi käynyt jotain. Eräässä tarinassa on purskahdettu itkuun kun lapsi on merkitty papereihin syntyneeksi "avioliiton ulkopuolella", vaikka vanhemmat olivat olleet yhdessä jo vuosia (ja rekisteröineet parisuhteensa) ennen lapsen syntymää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sateenkaaren alla on kaiken kaikkiaan toimiva paketti tietoa, konkreettisia asioita ja ennen kaikkea ihmisten ääntä. Kun yhteiskunnallisella tasolla keskustellaan mikä on lapselle parasta ja millaisessa perheessä heidän tulisi kasvaa, tulee argumentoidessa huomioida se tosiasia, että näitä sateenkaariperheitä ja heidän lapsiansa on täällä jo. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Näinä ajankohtaisina aikona tätä kirjaa voi suositella jokaiselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-43643331953658299892015-07-23T02:12:00.000-07:002015-07-23T02:12:21.420-07:00Marika Kiviharju: Alaston totuus<div style="text-align: justify;">
<b><i>Alaston totuus - tunnettuja suomalaisia pintaa syvemmältä</i></b> on tämän kevään aikana julkaistu kirja, joka on syntynyt valokuvaaja <b><i>Marika Kiviharjun</i></b> ideasta. Kiviharju kohtaa työssään paljon julkisuuden henkilöitä ja on huomannut, että lähes poikkeuksetta mielikuva jostakin henkilöstä on muuttunut kohtaamisen jälkeen. Median luoma kuva ei olekaan vastannut todellisuutta ja otsikoissa pyörivä henkilö voikin olla ihminen jolla on jalat maassa ja realistinen asenne elämään. Tästä lähtökohdasta syntyi Alaston totuus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj47gd7-01Q_vO5FOCXFjZ0mV8ddYFP44SyfS_BfZ_Wx8LFRy3nB_rkslLxWRtFeltIO-cVsGiHRxcKMAC-g8Ye6S_lIq0I3dY41Q8a14YJ32kLD1JlfUwVuFAo7u2L755fxqLm67BQT2-6/s1600/IMG_2123.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj47gd7-01Q_vO5FOCXFjZ0mV8ddYFP44SyfS_BfZ_Wx8LFRy3nB_rkslLxWRtFeltIO-cVsGiHRxcKMAC-g8Ye6S_lIq0I3dY41Q8a14YJ32kLD1JlfUwVuFAo7u2L755fxqLm67BQT2-6/s640/IMG_2123.JPG" width="506" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Kirjan kannessa on Helena Lindgren</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Mustavalkoiset dramaattisessa valossa otetut kuvat ihmiskehosta ovat toki aina jo itsessään kiinnostavia. Ihmiset kiinnostavat ihmistä. Kirjassa on parisenkymmentä eri henkilöä, miehiä ja naisia eri julkisuuden ammateista. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Alkupuheessaan Kiviharju kertoo, että kuvattavat suhtautuivat alastomuuteen hyvin vaihdellen. Toiset olivat tottuneempia alastomuuteen ja asettautumaan kuvattaviksi, toisille se oli hämmentävämpi kokemus. Jokainen kuvattava on saanut olla juuri niin alasti, kuin itse on halunnut. Kiviharju kertoo, että kuvissa kaikki epäoleellinen on riisuttu pois, jolloin kuoren alta voi paljastua jotain odottamatonta, jolloin henkilö nähdään uudessa valossa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ0MAVXf8XqfxBZhRDpHG7KG9Z0vQoju9uxLWHMmFMQv5oRhhmDmTgUjHWVJh_J3NGPE5zeyU3O8PuqG5g4Jv-qgGI6shsynCBKA_DZJGBP0uVsictOPMM6LBEV_phnEGc4n1IhyphenhyphenaqKXAB/s1600/IMG_2128.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="435" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ0MAVXf8XqfxBZhRDpHG7KG9Z0vQoju9uxLWHMmFMQv5oRhhmDmTgUjHWVJh_J3NGPE5zeyU3O8PuqG5g4Jv-qgGI6shsynCBKA_DZJGBP0uVsictOPMM6LBEV_phnEGc4n1IhyphenhyphenaqKXAB/s640/IMG_2128.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i><b>Teuvo Hakkarainen</b> otti paidan pois, mutta piti housut yllään.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Minulle sillä ei ole erityistä arvoa, onko ihmisillä ollut kuvissa housut jalassaan vai ei. Alkutekstin ja pienen kuvien selailun jälkeen olin kuitenkin yllättyneen pettynyt kirjan sisällöstä. Henkilöt kertovat pääsääntöisesti työstään, ehkä jotain myös perheestään, parisuhteestaan. Alkupuheen ja kuvien perusteella odotin sisältöä liittyen omaan kehonkuvaan, alastomuuteen ja muuhun sellaiseen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMi7aht2rX_wDrUNdnan_LzvpXxrKhn9IFLSenSl0z_oKReOC5uUWzWYoKs9cfFW1UbG1jGhWHXOADUJiBoBzbZTxe3B0dewd0tczi_rM_nuH1bT4XCKAhQlDGfC04Igxd9LqFTE2j2lmN/s1600/IMG_2131.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="432" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMi7aht2rX_wDrUNdnan_LzvpXxrKhn9IFLSenSl0z_oKReOC5uUWzWYoKs9cfFW1UbG1jGhWHXOADUJiBoBzbZTxe3B0dewd0tczi_rM_nuH1bT4XCKAhQlDGfC04Igxd9LqFTE2j2lmN/s640/IMG_2131.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><i>Danita Westphal</i></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kirjan kuvat ovat hienoja (paljon hienompia kuin kömpelöt pokkariotokseni niistä), eikä sisällössäkään ole varsinaisesti mitään vikaa (toim. Ilkka Pernu), mutta keskenään ne eivät mielestäni toimi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Vaikka siis hyväksyn sen, että esimerkiksi <b><i>Teuvo Hakkarainen</i></b> ja <b><i>Remu Aaltonen</i></b> pitivät housut jalassa ja ottivat vain paidan pois (joka miehen kohdalla on mielestäni vähän boring, jos kyseessä on alastonkuvaus), niin kiinnostavaa olisi ollut nimenomaan kuulla <i>miksi</i>. Siinä missä esimerkiksi yllä oleva <b><i>Danita Westphal</i></b> poseeraa pylly paljaana.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Alastomuus tai oman alastomuuden määritteleminen tuntui tarpeettomalta ja päälle liimatulta, kun ihmiset puhuivat pääsääntöisesti muusta kuin omasta kehostaan. Miksi puhua työstään tai perheestään alasti? MIKSI? Osa toki sivusi suhdetta omaan kehoonsa, osa ei, joten tämä on varmaan ollut aika pitkälti haastateltavasta kiinni. Onko keskustelu omaan kehoon kääntynyt luontevasti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Toisaalta Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on nähty jo vuosien ajan <i style="font-weight: bold;"><a href="http://www.hs.fi/kuukausiliite/aihe/sielujaruumis/" target="_blank">Sielu ja ruumis</a> </i>-sarja, jossa juuri tämä idea on otettu käyttöön. Alastomat julkisuuden henkilöt kertovat omasta kehostaan. Ja se toimii. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmEUkA_zJBfjLVonxNv2MMhnNCZT_tBrqVeUCgb6OjIwdfIbN4hAWsbVqXKrf-eyIofGEmYt2_WxqFbQ-rXBwPBKOAHipzmsz-f_AVtQmQjD7OcEi1qDYmsW7nyha3DRk50BLUYfa0WQ8k/s1600/IMG_2135.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmEUkA_zJBfjLVonxNv2MMhnNCZT_tBrqVeUCgb6OjIwdfIbN4hAWsbVqXKrf-eyIofGEmYt2_WxqFbQ-rXBwPBKOAHipzmsz-f_AVtQmQjD7OcEi1qDYmsW7nyha3DRk50BLUYfa0WQ8k/s640/IMG_2135.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i><b>Tiina Jylhä</b> ja <b>Tape Valkonen </b>poseerasivat yhdessä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun palaa alkupuheeseen voi kuitenkin poimia Kiviharjun johtoajatuksen, joka oli mennä pintaa syvemmälle. Välittää lukijalle sitä kokemusta, jonka hän on itse julkisuuden henkilöitä kohdatessaan kokenut. Julkkis olikin ihminen, jolla on jalat maassa. Aivan tavallinen tyyppi. Mutta siltikään en näe sisällön ja kuvien luovan mielekästä paria tässä teoksessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja on kaunis ja kiinnostava kuvallisesti. Oikeastaan pelkkänä kuvakirjana tämä olisi varmaankin ollut kiinnostavampi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5kb-fBZ_qdKkAHVKmu-4JrW9GHlFRBbKPbmAUAPkC88iJnIyX_OJhQxCvAjIjR-mRjhzHnO3ha_NHUaWbsznnfG-FAYP6RZXbEaK9p7TLCJ6LKcGAwsFuZettynPsFv6ezKSkP_V661x9/s1600/IMG_2126.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="468" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5kb-fBZ_qdKkAHVKmu-4JrW9GHlFRBbKPbmAUAPkC88iJnIyX_OJhQxCvAjIjR-mRjhzHnO3ha_NHUaWbsznnfG-FAYP6RZXbEaK9p7TLCJ6LKcGAwsFuZettynPsFv6ezKSkP_V661x9/s640/IMG_2126.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i><b>Jörn Donner</b>: Lukeminen kannattaa aina</i></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-10763280679131725742015-07-04T10:40:00.000-07:002015-07-22T09:37:59.261-07:00Hugh Howey: Siilo<div style="text-align: justify;">
Ensimmäinen todellinen kosketukseni dystopioihin tapahtui talvella 2010, jolloin luin teoksen, joka on yhä suosikkikirjani: <b><i>José Saramagon Kertomus sokeudesta</i></b>. Tarina iski kuin moukari ja jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Pian tämän lukukokemuksen jälkeen katsoin <b><i>Cormac McCartyn Tie</i></b> -teoksesta tehdyn elokuvan, jonka jälkeen luin tietenkin kirjan ja olin aivan myyty. Nämä kaksi teosta pitivät huolen siitä, että lyhyessä ajassa olin todellinen dystopioiden fani ja hyvien sellaisten etsiminen onkin jatkunut sittemmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b style="font-style: italic;">Hugh Howeyn Siilo </b>kertoo maailmasta, jossa ihmiset elävät maan alla, siilossa. Lähes 150 kerroksinen siilo on järjestäynyt kerroksiin ja tasoihin ja ihmiset elävät pääasiassa oman kerroksensa lähettyvillä. Viljelmät tuottavat siilon asukkaille ruokaa ja syntyvyyttä säännöstellään. Lait pitävät järjestystä yllä, pahin mahdollinen rangaistus on puhdistustuomio, jolloin henkilö passitetaan siilosta ulos putsaamaan ulkomaailmaa näyttävät sensorit. Lopulta ulkoilmassa vallitsevat myrkkykaasut tekevät kuitenkin tehtävänsä ja puhdistaja kuolee. Siilon olemassa oloa tai merkitystä ei ole lupa kyseenalaistaa. Kun yksi puhdistustuomio ei menekään kuten pitäisi siilon salaisuudet vähitellen selviävät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Siilo</i> kuvaa suljettua yhteiskuntaa, jossa tieto on valtaa ja uhka. Toisinajattelijat ovat vaarassa ja viranomaisten yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin pitää huolta siitä, ettei kukaan ajattele omin aivoin. Miniyhteiskunta onkin yksi dystopioiden malli ja <i>Siilon </i>tosimaailman esimerkki voisi olla esimerkiksi Pohjois-Korea. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx00RSlNpppFuB3fBaL2-2bSxhzbs2vPy5j3IkDmC7AFTxHZDq8La3s8Nvu2GhdBslZydWNCQg8dZFinkvdb1QEyIMVR9PbDWX4CjaVedZcDm5GQknm3hAaPlRoPsQa51Q2hDK3JH1vo6m/s1600/IMG_2119.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx00RSlNpppFuB3fBaL2-2bSxhzbs2vPy5j3IkDmC7AFTxHZDq8La3s8Nvu2GhdBslZydWNCQg8dZFinkvdb1QEyIMVR9PbDWX4CjaVedZcDm5GQknm3hAaPlRoPsQa51Q2hDK3JH1vo6m/s640/IMG_2119.JPG" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Skenario oli mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen ja tarina on taitavasti kerrottu, joskin pieni elokuvamaisuus hieman häiritsi. En tiedä onko <i>Siilosta</i> tulossa elokuvaa, mutta erityisesti (jenkki)elokuvamaailmasta tuttu hahmogalleria ja henkilöiden väliset suhteet loivat mielestäni elokuvallisen tunnelman. <i>Siilo</i> on teoksena myös hyvin toiminnallinen ja tarjosi enemmänkin konkreettista eloonjäämiskamppailua, ei niinkään kysymyksiä ihmisen ja ihmisyyden perimmäisestä luonteesta (joka mielesäni usein on dystopioiden suola). Tarina oli mielestäni myös hieman yksioikoinen- kun salaisuuksien verhot vähitellen hahmottuvat en itse lopulta kokenut suuriakaan yllätyksiä. En tosin tiedä oliko lukijaa tarkoituskaan yllättää, mutta maailman kokonaisuus oli mielestäni arvattavissa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voin olla kyllä myös jäävi arvostelemaan dystopioita, sillä <i>Kertomus sokeudesta</i> ja <i>Tie</i> aiheuttivat aikoinaan sellaisen silmien avautumisen, että niistä on vaikea pistää paremmaksi. Lukukokemukset vertauvat aina kuitenkin jo koettuihin lukukokemuksiin ja tämä automaattisesti vertautuu mielessäni noihin. Alkuun pelkäsin <i>Siilon</i> aiheuttavan samanlaisen pettymyksen kuin <i>Metro 2033</i> aikoinaan, mutta tämä pelko osoittautui onneksi turhaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Siilo</i> on kelpo kirja. Helppolukuinen, toiminnallinen, paikoitellen hyvinkin jännittävä. Se ei räjäyttänyt tajuntaani, muttei koskaan myöskään harmittanut tarttua tähän. Parhaimmillaan meinasi yöunet jäädä lyhyiksi, kun lukemista ei malttanut lopettaa.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-38938882049576084662015-06-06T13:39:00.001-07:002015-06-06T14:34:39.350-07:00Elina Lappalainen: Nakki lautasella - mistä ruoka tulee?<div style="text-align: justify;">
Kuten aikuisillekin suunnatussa kirjallisuudessa, niin myös lastenkirjoissa ajankohtaiset aiheet ovat usein läsnä. Toisinaan lastenkirjallisuus tarjoaa sen verran mielenkiintoisia uutuuksia, että tällainen lapseton aikuinenkin tulee tarttuneeksi lastenkirjaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänä keväänä ilmestynyt <i>Nakki lautasella - mistä ruoka tulee?</i> -kirja on mielestäni oivallinen esimerkki lasten ajankohtaisteoksesta. Ruuasta ja etenkin lihatuotannosta puhutaan varmasti näinä aikoina enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Teoksen takana on <b><i>Elina Lappalainen</i></b>, joka voitti vuonna 2012 Tieto-Finlandian teoksellaan Syötäväksi kasvatetut. Kuvituksesta vastaa <b><i>Christel Rönns</i></b>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbi5p7ruM-Fri7X8uWbv2m6bwwuZc77gsvvZnNfpVxFF5EdK84IsrzaVQfTU52ZUsj-F8PL-BvbwwLLdjIUiQOCyzAIbA1_epvOhWIdGPK3IpniMLvTn-jHbWzlj8iBWF9FG9Qpa7dTHm_/s1600/IMG_2107.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbi5p7ruM-Fri7X8uWbv2m6bwwuZc77gsvvZnNfpVxFF5EdK84IsrzaVQfTU52ZUsj-F8PL-BvbwwLLdjIUiQOCyzAIbA1_epvOhWIdGPK3IpniMLvTn-jHbWzlj8iBWF9FG9Qpa7dTHm_/s320/IMG_2107.JPG" width="272" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan päähenkilöt ovat serkukset Aleksi ja Emilia, jotka lähtevät Emilian isän kanssa kierrokselle eri maatiloille. Emilian isä on eläinlääkäri ja päivään kuuluu niin sikalassa, kanalassa, broileritilalla kuin maitotilallakin vierailu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjassa esitellään mitä kaikkea maatilalla tapahtuu ja erilaisten infoboksien avulla nostetaan esiin sellaisia tietoja, jotka eivät tarinalliseen tekstiin istu. Lisäksi tuotantoeläimet esitellään erikseen laajemmin omilla aukeamilla. Kuitenkin koska kyseessä on lastenkirja, jotkin kirjassa esitellyt faktat voivat tuntua jopa rajuilta; esimerkiksi lihasian kerrotaan saavuttavan teurasikä puolessa vuodessa, vaikka lemmikkinä sika voisi elää jopa 15 vuotta. Joillekin pienille korville tieto voi olla liikaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Visuaalisesti kirja on mielestäni hyvin onnistunut ja tekstin ja kuvien määrä on sopivassa suhteessa toisiinsa. Luettavaa on tarpeeksi, mutta myös kuvien voimaan on luotettu. Joltain osin kuvat voivat olla joillekin lukijoille jälleen liikaa, sillä porsimiskarsinassa makaava emakko ei vaikuta järin onnelliselta ja myöskin täysi broilerihalli saa aikaan jopa hieman ahdistavan tunteen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj98SRcs8Onmwc6uYCou4KwlQWT5f0QkxbT5_2I1SFlhXT9yNMq6CciodArH4SyYTU7eCdjyTtmd35Q07GmGa0lQ2Ebh-mNAwdYQ-S5UolVEW3F4cwzFMWV2SCUGSfppnPe4Y_G3Xs_EVsd/s1600/IMG_2108.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj98SRcs8Onmwc6uYCou4KwlQWT5f0QkxbT5_2I1SFlhXT9yNMq6CciodArH4SyYTU7eCdjyTtmd35Q07GmGa0lQ2Ebh-mNAwdYQ-S5UolVEW3F4cwzFMWV2SCUGSfppnPe4Y_G3Xs_EVsd/s640/IMG_2108.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>"Luonnossa villinä elävä emakko tekisi porsailleen heinästä pesän."</i></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwszqEiZVMGeJMBnr8ahJ9V0ZHHs8ek0cT15-YYuKSBQX-GXNnK2EUeG2JshRbrCutMj07kxv4mwDpCAGEikklQJ-p1qgxeW6xV-dmYD8VCODOdkwlYN3rgn566KMYChDit2411-CRNFzO/s1600/IMG_2111.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwszqEiZVMGeJMBnr8ahJ9V0ZHHs8ek0cT15-YYuKSBQX-GXNnK2EUeG2JshRbrCutMj07kxv4mwDpCAGEikklQJ-p1qgxeW6xV-dmYD8VCODOdkwlYN3rgn566KMYChDit2411-CRNFzO/s640/IMG_2111.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>"Tässä hallissa on 24 000 lintua."</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Toisaalta näin sen mielestäni pitää ollakin. Lapsille tarjottu totuus on mielestäni tässä niin kaunista kuin olla voi, ilman että sorrutaan virheelliseen mielikuvamarkkinointiin. Broilerit kasvavat isoissa halleissa, eivätkä kuopsuttele pihalla ja emakot poikivat kääntymisen estävissä häkeissä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i>Nakki lautasella</i> herätti ilahduttavan paljon mediahuomiota ilmestyessään, mutta hieman olen skeptinen sen suhteen, että kuinka monelle lapselle tämä päätyy lopulta käsiin. Luetaanko kirjaa vain sellaisissa perheissä, joissa eletään jo kasvispainotteisella ruokavaliolla? Voisiko tämä kirja olla vaikka luokkahuoneissa saatavilla?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kuitenkin tässä ajassa myös moni aikuinen sekasyöjä saattaa olla kiinnostunut ruokansa alkuperästä, muttei välttämättä pysty ottamaan täydellistä totuutta vastaan. <i>Nakki lautasella</i> saattaa siis hyvinkin olla sopivaa luettavaa myös sellaisille aikuisille, joita se oman pihvin, maidon tai munan alkuperä kiinnostaa, mutta joille eläinaktivisten videot tai aiheeseen liittyvä kirjallisuus (esim. <b><i>Lappalaisen </i></b><i>Syötäväksi kasvatetut</i>) on liikaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Siis vahva suositus tarpeeksi vanhoille ja vahvoille lapsille sekä <b>kaikille aikuisille</b>.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<i>Lisäys noin 30 minuuttia tekstin julkaisun jälkeen: </i>Elina Lappalainen twiittasi minulle tiedon, että kirjaa testattiin 2. luokkalaisilla, joille kirja ei ollut liikaa. Vastaanotto oli innostunutta ja uteliasta. Kiitokset Elinalle lisäinfoista! :)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqryPEwJC4lhV3fPfMf-3_N1ZMlXkCf5-EgO9kET_5zyNkOhTjcsYb5qRP3ZpUCRhXPf91uBmpEFhgg0Cy5r-41xaYOcc6jEEFEr2u-0H7Q7toOqvUJzKbu9nba8v0RP0gdFr_T1at4fWy/s1600/IMG_2109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqryPEwJC4lhV3fPfMf-3_N1ZMlXkCf5-EgO9kET_5zyNkOhTjcsYb5qRP3ZpUCRhXPf91uBmpEFhgg0Cy5r-41xaYOcc6jEEFEr2u-0H7Q7toOqvUJzKbu9nba8v0RP0gdFr_T1at4fWy/s640/IMG_2109.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-28588085689641334452015-03-08T11:43:00.000-07:002015-03-08T11:43:27.980-07:00William March: Komppania K<div style="text-align: justify;">
<b><i>William Marchin</i></b> teos <b><i>Company K</i></b> julkaistiin jo vuonna 1933, mutta yhdysvaltalainen teos on saavuttamassa Eurooppaa vasta nyt. Ranskankielinen painos julkaistiin 2013 ja vuonna 2014 <b><i>Komppania K</i></b> kääntyi myös suomeksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Komppania K esittelee 113 lyhyttä katkelmaa eri sotilaiden näkökulmista. Joukossa on sotamiehiä, luutnantteja, korpraaleja ja kenraaleja. Jotkin katkelmista nivoutuvat toisiinsa, mutta jokaista kirjoitusta voi tarkastella myös itsenäisenä kokonaisuutena. March oli itse osallistunut ensimmäiseen maailmaansotaan ja oli sotaan erityisen pettynyt. Sen sijaan, että kokemus olisi tuonut ennalta luvatut kokemukset urheudesta ja sankaruudesta sota olikin kylmää, nälkää, likaa ja kipua. March itse kärsi loppuelämänsä posttraumaattisen stressin oireista. Vaikka siis tekstipätkät ovat itsenäisiä kokonaisuuksia, niin kirjan yleissävy heijastelee Marchin omaa pettymystä sodan kokemisesta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UaBd_O7jh29_Dj5VtlZ5b2PYuWU866hR_qZY7mv7jjxD81QHeU6kPetHxBNG5R39NrEytyMq_I0sbF57uZlMS0jb_hGhp9ujRje6lKJtavII58lxd3FEqezf6FUlGosmvtDteCuEVIq5/s1600/IMG_1788.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UaBd_O7jh29_Dj5VtlZ5b2PYuWU866hR_qZY7mv7jjxD81QHeU6kPetHxBNG5R39NrEytyMq_I0sbF57uZlMS0jb_hGhp9ujRje6lKJtavII58lxd3FEqezf6FUlGosmvtDteCuEVIq5/s1600/IMG_1788.JPG" height="400" width="291" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuitenkin vaikka Komppania K kuvaa sodan aiheuttamaa turhautumista, pettymystä, mielettömyyttä ja surua, niin kokonaisuutena se ei ollut lopulta niin musertava, kuin mitä etukäteen arvelin. Huumoria, ehkä vähän mustaa sellaista, osataan paikoitellen löytää, jos sille vain on tilaa. Eräässä tekstissä sotilas saa harhaluodin seurauksena itselleen "hymykuopat", joita myöhemmin illalliskutsuilla kadehditaan. Muutama sentti toiseen suuntaan ja tarinalla olisi ollut surullinen loppu, nyt siihen saatiin edes pieni veikeä käänne.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vastaavasti March kuvaa myös hyvin raskaita tuntoja. March pohtii millaista on tappaa ihminen, millaista on kuolla itse. Onko kamalampaa ampua ihminen joka on edessäsi vai pommittaa taivaalta kokonainen kaupunki maan tasalle. Kranaattien, ampumisen ja aseiden lisäksi Komppania K:ssa kuvaillaan myös kemiallisten aseiden vaikutusta, sekä pistimiä, jonka käyttäminen oli ollut Marchille itselleen hyvin traumaattinen kokemus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Komppania K on sisältönsä puolesta edelleen ajankohtainen. Lyhyistä tarinoista koostuvan teoksen lukee helposti muutamassa päivässä- jopa yhdellä istumalla, mutta jos aikaa on, anna tälle kirjalle sitä. Näin tarinat eivät pääse puuroutumaan, vaan kokee yksitellen. Muutaman katkelman luin asuintoverilleni ääneen ja minulle yhdessä luettuna, ääneen luettuna tarinat olivat vielä vahvempia. Mikäli sinulla on joku kenen kanssa voit lukea tätä yhdessä, lue.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraava ajatus tiivistää mielestäni kirjan kokonaismaailman varsin hyvin, joskin surullisesti:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"Tiedän varmasti vain sen, että ihmisyyden nimissä pitäisi olla olemassa laki, joka määräisi jokaisen rintamalla palvelleen ja sieltä hengissä selvinneen ammuttavaksi."</i></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-669293487893976882015-02-15T12:43:00.000-08:002015-02-15T12:43:35.709-08:00Kauko Röyhkä: Armanin maailma<div style="text-align: justify;">
Koska elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen, niin lähtökohta olkoon nyt se, että tämä oli viimeinen <i>Kauko Röyhkän</i> toimittama kirja, jonka luen. Ensimmäinen <i>Ville Haapasalosta</i> ilmestynyt kirja <a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/kauko-royhka-ville-haapasalo-et.html" target="_blank">aiheutti melkoisen pettymyksen</a> ja toisen osan kohdalla tämä <a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2015/02/kauko-royhka-ville-haapasalo-et-muuten.html" target="_blank">pettymys vain syveni entisestään</a>. Miksi siis annoin vielä mahdollisuuden <i><b>Armanin maailmalle</b></i>? Odotuksia ei toki ollut laisinkaan, mutta hiukan kiiinnosti, että kuinka Kauko Röyhkä on toimittanut kirjan ei-Ville-Haapasalosta ja Arman Alizad oli tarpeeksi kiintoisa henkilö vielä yhtä Kauko Röyhkän aiheuttamaa lukukokemusta varten. Ja 188 sivuinen kirja kuvilla höystettynä on onneksi varsin nopea lukaista pois alta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBsOA8hTBtUrRMjzxOI8jHwLDuNgcMCzbQ7qcmRZPgfe3w7un4w4eLYJ0dNZxdFeJNwaWl3hYM66_bWKbq4MiiseSvImRlP9Q72rF6u1LOpK1U91a-plYzPLKSiyOQUN14HIJV-uTzHTEW/s1600/IMG_1773.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBsOA8hTBtUrRMjzxOI8jHwLDuNgcMCzbQ7qcmRZPgfe3w7un4w4eLYJ0dNZxdFeJNwaWl3hYM66_bWKbq4MiiseSvImRlP9Q72rF6u1LOpK1U91a-plYzPLKSiyOQUN14HIJV-uTzHTEW/s1600/IMG_1773.JPG" height="400" width="331" /></a>Positiivisena yllätyksenä ja erona Röyhkän Haapasalo-kirjoihin oli se, että nyt toimittajan kommentit, mielipiteet ja horinat puuttuvat kirjasta täysin. Mukana ei myöskään ole Olga-vaimoa mielipiteineen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten Haapasalo-kirjojen kohdalla (anteeksi loputon vertailu, mutta sellaiset lasit päässä tämä kirja on oikeastaan luettu), niin Armanin maailmassakin jälkitoimitus loistaa jälleen poissaolollaan. Kirjan alussa käydään Armanin lapsuutta, nuoruutta, räätäliaikoja ja MoonTV -kokemuksia läpi ja sen jälkeen siirrytään Kill Armanin ja Viimeisen ristiretken pariin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Molempien sarjojen kohdalla tuotantokaudet (2+1) käydään läpi jakso jaksolta. Joistakin jaksoista kerrottavaa on enemmän ja joistakin vähemmän, mutta tuotantokausien läpijuoksu saa lähinnä aikaan sellaisen tunteen, ettei yhteenkään taistelulajiin, maahan, henkilöhahmoon, reissuun tai mihinkään pääse kunnolla kiinni. Ensin ollaan Kiinassa ja hups sitten Intiassa. Oletettavasti kirjan kohderyhmä on ohjelmien fanit, mutta nyt esimerkiksi minulle Kill Armania näkemättömälle henkilölle olisi voinut tarjota paljon paljon enemmän. Viimeisen ristiretken ensimmäisen tuotantokauden olen sen sijaan nähnyt ja kirjasta en saanut juurikaan mitään lisäinformaatiota irti. Lähes kaiken, mitä kirjassa kerrottiin olin nähnyt jo televisiosta, miksi haluaisin siis lukea saman vielä uudelleen?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arman on matkustanut, nähnyt ja kokenut paljon. Hyvällä toimitustyöllä tämä olisi voitu viedä katsojan näkökulmasta aivan uudelle tasolle. Kuvausreissut ovat olleet usein 10 päivän mittaisia, tv-jaksot puolituntisia. Kuinka paljon sieltä jää kertomatta ja miksi lukijalle kerrotaan sitten juuri se, mikä on jo nähty? Jälkitoimituksen puuttuminen on näkökulman uupumisen lisäksi häiritsevää myös sikäli, että jälleen haastattelu on vain litteroitu auki, jolloin jo läpikäyty asia tuodaan uudelleen eteen sen sijaan, että sen olisi käärinyt tarpeeksi tiukkaan pakettiin aikeisemmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koen hiukan epämielekkääksi myös sen, että tämä kirja tehtiin nyt. Usein elämäkerrat palvelevat paremmin, kun aikaa katsotaan sopivan kaukaa ja oikein näkökulmitettuna taaksepäin, mutta tässä nyt on tietty taottu rahaa, kun rauta on kuuma. Arman on kiinnostava juuri nyt. Ja toisaalta, jos näin on niin miksi kirjaa ei tekisi nyt. Miksi kuitenkin antaa Armanin faneille se, minkä he ovat jo saaneet? (Ville Haapasalon kohdalla hyväksyn julkaisuajankohdan, koska hän on ollut Suomessa pitkään tuntematon henkilö. toim. huom.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toivon, että joku päivä joku toinen kirjoittaa Armanista paremman kirjan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppuun kuitenkin yksi (1) plussa: sosiaalisen median, puskaradion ja huhupuheiden perusteella olen ymmärtänyt, että kaikki nämä kolme herra Röyhkän kirjoittamaa kirjaa ovat kolahtaneet erityisesti nuoriin miehiin, vieläpä sellaisiin, jotka eivät juuri kirjallisuutta harrasta. Ja aina jos sellainen henkilö, jolle lukeminen ei ole itsestäänselvyys tarttuu kirjaan, niin se ei ole koskaan uhka, vaan aina mahdollisuus. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mielenkiinnolla jään odottamaan, että kuka on seuraava Röyhkän äijä. Mutta sitä kirjaa en lupaa lukea.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-52946448049993206252015-02-07T15:21:00.000-08:002015-02-09T04:04:04.189-08:00Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo - Et muuten tätäkään usko...<div style="text-align: justify;">
Kauko Röyhkän kirjoittama <i>"Ville Haapasalo - Et muuten tätäkään usko..."</i> on jatkoa edelliselle <i>"Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko"</i> teokselle. Ensimmäisessä osassa kerrotaan, kuinka Haapasalo päätyi aikoinaan opiskelemaan näyttelemistä Venäjälle ja kuinka hänestä vähitellen tuli naapurimaassamme todellinen tähti. Jo vuosia venäläisten suosiosta nauttinut Haapasalo on tullut kunnolla tunnetuksi Suomessa vasta viime vuosina.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäinen kirja oli äärimmäisen kiinnostava, mutta samalla se sai minut toistuvasti raivon partaalle (<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/kauko-royhka-ville-haapasalo-et.html" target="_blank">lukutunnelmia keväältä 2014, KLIK!</a>). Kauko Röyhkän toimitustyö on uskomattoman huonoa, käytännössä olematonta. Käsittämätöntä miten koko elämänsä sanojen ja kielen parissa työskennellyt henkilö voi tuottaa niin huonoa tekstiä. Siitä huolimatta varasin kuitenkin kirjastosta tämän jatko-osan, tokihan Haapasalon tarina kiinnostaa edelleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYsOwyEHJXV2x7iwmQfHMn6x4NZ3AY9R2N2shDGrA2hLFwV881OpYT-mDKYuLO8oWXHVMHKxBEhdMyDhby_N6-MwXsQEEVBAfemap237Gei2sA3FyvEy3S5YP40LQs6HaZJ1wLUV36iO4o/s1600/IMG_1770+(2).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYsOwyEHJXV2x7iwmQfHMn6x4NZ3AY9R2N2shDGrA2hLFwV881OpYT-mDKYuLO8oWXHVMHKxBEhdMyDhby_N6-MwXsQEEVBAfemap237Gei2sA3FyvEy3S5YP40LQs6HaZJ1wLUV36iO4o/s1600/IMG_1770+(2).JPG" height="337" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisessa osassa keskitytään pääsääntöisesti siihen, miltä 2000-luku on Venäjällä näyttänyt ja sivutaan paljon Ville Haapasalon tekemiä, Yle Teeman esittämiä, <i>30 päivässä</i> -televisiosarjoja. Kirjaa varten haastattelut on tehty muutaman päivän aikana Georgiassa ja lukijalle tulee selväksi mm. millaisen takin haastattelija Röyhkä on pakannut itselleen mukaan ja tokihan Olga-vaimo on jälleen reissussa mukana. Edellisen osan tapaan kirja vilisee epäoleellisuuksia, vieden huomion herra Röyhkään itseensä, mahdollisesti myös tämän puolisoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haastattelut on jälleen litteroitu oletettavasti sana sanalta ja koska toimituksellista työtä ei ole tälläkään kertaa tehty, niin asioissa suhmuroidaan helposti ees taas sen sijaan, että aiheita käsiteltäisiin kokonaisuuksina. Välillä sivutaan myös jotain sellaista aihetta, josta "olikin puhetta jo ensimmäisessä kirjassa". Joten mikäli lukija ei muista tai ole lukenut ensimmäistä osaa, niin paljon viittauksista menee ohi. Tällöin lukijalle luodaan helposti sellainen tunne, että keskustelua seuraa puolella korvalla viereisestä pöydästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan loppupuolella Haapasalo ja Röyhkä käyvät kuitenkin mielenkiintoisen keskustelun suomalaisen journalismin nykytilasta. Kesken haastattelun Haapasalo on saanut puhelun, jossa toimittaja kysyy hänen mielipidettään ihannenaisesta, johon Haapasalo ei kuitenkaan halua vastata. Puhelu päättyy, keskustelu Röyhkä ja Haapasalon välillä siirtyy jo edellä mainittuun journalismiin ja keskustelu ajautuu <i>30 päivässä</i> -ohjelmiin, joita Haapasalo itse pitää viihdeohjelmina ja hän toteaa "Mukana on paljon itse keksittyä faktaa. Siitä tuli sen ohjelman suola. Viisas katsoja suodattaa tietoa ymmärryksensä läpi." Röyhkän mielestä ohjelmasarja on "enemmänkin dokumentteja", johon Haapasalo vastaa että "Minun sanakirjassani dokumentti liittyy sanaan fakta."</div>
<div style="text-align: justify;">
Kauko Röyhkä: "Niin, mutta nyt onkin kyse toisenlaisesta dokumentista. Ikään kuin tavallinen ihminen menisi johonkin paikkaan, josta se ei paljoa tiedä."</div>
<div style="text-align: justify;">
Ville Haapasalo: "Mutta me ei myöskään kyseenalaisteta asioita. Jos joku esittelee meille luolan ja sanoo, että tämä on maailman syvin luola, niin me ikään kuin uskotaan se. Ei väitetä vastaan eikä yritetä olla journalistisia."</div>
<div style="text-align: justify;">
Kauko Röyhkä: "Vitun väliäkö sillä on, onko se luola maailman syvin vai ei."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yllä oleva keskustelu mielestäni hienosti kiteyttää molempien kirjojen ongelman tavalla, jota en ole ennen ajatellut. Ville Haapasalohan on itse kertonut useampaankin otteeseen, että hänen hahmonsa on nimenomaan hahmo. Venäjällä on tärkeää olla älykäs bisnesmies, joten hän tarkoituksella kulkee aina pipo päässä ja on vähän juntti. Haapasalo on hahmo, jota Kauko Röyhkä ei kyseenalaista. Tekstistä paistaa läpi hyvävelikerho, tarve olla frendi. Ehkä juuri siksi Kauko Röyhkä on ainoa, joka on saanut tehdä Haapasalosta kertovat kirjat (kuulemma monia muitakin, ehkä kirjoitustaitoisia ihmisiä olisi ollut. Haapasalo ei kuitenkaan kirjan mukaan halunnut pestiin toimittajaa). Haapasalon tarinat uppoavat Röyhkään kuin veitsi sulaan voihin ja näin käsikirjoitettu hahmo voi pysyä samanlaisena omassa henkilökuvassaan. Vitun väliäkö sillä on, onko se nyt sitten totta vai ei...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-66342177188226315642015-01-26T11:37:00.000-08:002015-01-26T11:37:19.852-08:00Ferdinand von Schirach: Rikoksia<div style="text-align: justify;">
Vuodenvaihteen jälkeen luin hesarin sivuilta uutisen, jossa kerrottiin <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1420256076482" target="_blank">sarjaraiskaajan saaneen haluamansa oikeuden eutanasiaan</a>. Myöhemmin julkaistiin uutinen, jossa <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1420514024088" target="_blank">lääkäreiden päätös olikin toinen</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäinen uutinen herätti minussa joukon kysymyksiä. Tuomittu itse kokee olevansa yhteiskunnalle vaarallinen ja on kieltäytynyt hakemasta ehdonalaista. Hän pitää omaa elämäänsä sietämättömänä ja haluaisi lopettaa sen. Olisiko jotenkin oikeudenmukaista, kunniallista tai inhimillistä antaa tällaiselle ihmiselle armokuolema? Hengestään toki voi päästä muutenkin, mutta millainen merkitys juuri tällä myönnytyksellä olisi ollut? Hyvä vai huono?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sopivasti ollessani näiden kysymysten äärellä työmatkojen junakirjaksi valikoitui jo pitkään lukulistalla ollut Ferdinand von Schirachin Rikoksia. Haluaisin väittää, etten pääsääntöisesti ajattele maailmasta kovin mustavalkoisesti, mutta tätä kirjaa ei tarvinnut lukea kuin 20 sivua ja maailmassani oli jo paljon enemmän harmaansävyjä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEholuTXzx6eNxyJacAgre7IZx0t8l6pGpMJ7Ux9Tk2LHjrrH0VToiQS5G3OxpczG4ZKaM0QgLP3tJfjddnaSIh_F73fgQSc_m_9_PAoESGLtY8wnwZuGN7rMGJVHFSwao4T6Ul6M6Zzqdx5/s1600/IMG_1769.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEholuTXzx6eNxyJacAgre7IZx0t8l6pGpMJ7Ux9Tk2LHjrrH0VToiQS5G3OxpczG4ZKaM0QgLP3tJfjddnaSIh_F73fgQSc_m_9_PAoESGLtY8wnwZuGN7rMGJVHFSwao4T6Ul6M6Zzqdx5/s1600/IMG_1769.JPG" height="320" width="235" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ferdinand von Schirach on saksalainen asianajaja ja Rikoksia -teokseen on koottu todellisia oikeuskäsittelyitä, joissa hän on ollut mukana. Teos sisältää kaiken kaikkiaan 11 kertomusta, joissa kerrotaan mitä on tapahtunut ja millä tiedoilla asia on oikeudessa ratkaistu. Schirach valottaa myös hieman oikeudenkäyntiin ja rikostutkintaan liittyviä käytäntöjä, jolloin lukijan on helppo seurata miten lopulliset ratkaisut oikeudessa ovat syntyneet. Lukijaa muistutetaan muutamaan otteeseen myös siitä, että oikeudessa päätöksiä ei voida tehdä oletusten tai muiden "mututuntumien" perusteella. Vain faktat ratkaisevat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osa kertomuksista on niin uskomattomia, että on vaikea uskoa niiden olevan totta. Kertojana Schirach tekee erinomaista työtä. Faktojen lisäksi tunnelmaa luodaan sopivasti kuvailemalla vaikkapa ilman lämpöä tai kahvikupin väriä- seikkoja, joilla ei ole merkitystä, mutta jotka tekstillisesti tekevät tästä kirjan, eikä pelkästään juttujen sarjan. Vaikka keskiössä ovat rikoksentekijät, jotka yhteiskuntamme pääsääntöisesti tuomitsee, niin Schirach valoittaa henkilöiden taustoja niin hyvin, että loppujen lopuksi tuntuu siltä, että kuka tahansa meistä voisi syyllistyä tekoon, joka yhteiskunnassamme katsotaan rikokseksi. Siltikään teos ei noudata mitään dogmaa tai oppia tai pyri alleviivaamaan asioita. Lukija saa itse punnita toteutuiko oikeus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rikoksia kulki kahden viikon ajan mukanani työmatkoilla. Nappivalinta sikäli, että yhden tarinan lukemiseen meni 1-2 junamatkaa (17min) ja näin kirja tuli luettua rauhallisesti, osissa. Vaikka osa tarinoista oli todella kauheita ja kuvaukset niin yksityiskohtaisia, että tuntui irvokkaalta lukea niistä julkisessa tilassa, niin samalla kuitenkin aamuisin junasta poistuessani mieli oli niin täynnä ajatuksia ja pohdintaa, että seuraavana aamuna teki melkein mieli jopa kiirehtiä junaan, että pääsen taas lukemaan tätä. Muuten tällaisen 210 sivuisen pokkarin olisi helposti ahmaissut jonakin lauantaina yhdeltä istumalta. Hidas tahti sopi kuitenkin mielestäni tälle. Tarina kerrallaan, pala palalta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vahva suositus!</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-47441333437435390442014-12-07T12:33:00.001-08:002014-12-07T12:33:37.281-08:00Pirkko Saisio: Punainen erokirja<div style="text-align: justify;">
Pirkko Saisio on henkilö, joka on jotenkin aina ollut minulle olemassa, mutten ole koskaan aiemmin lukenut mitään hänen kirjaansa. Luulen, että olen ohimennen kohdannut jotain tekstikatkelmia ja haastattelujakin olen katsonut/kuunnellut/lukenut. Siis jotenkin olen tiennyt kuka ja millainen tyyppi hän on, salaa olen jopa kaukaa ihaillut ja arvostanut häntä kuitenkaan hänen töihinsä paneutumatta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kiinnostuin kesän aikana HLBTI -aiheisesta kaunokirjallisuudesta. Omat näppini olivat pelissä vuoden 2014 Helsinki Priden osalta ja huikean tapahtuman jälkeen halusin myös aihepiiriä käsittelevän lukukokemuksen (siis muitakin kuin Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -sarjan tai Marja Björkin Poika -kirjan). Twiittasin tästä Helmet-kirjastolle ja sieltä tuli vastauksena <a href="http://www.kirjasampo.fi/fi/node/3325" target="_blank">suora linkki valmiiseen listaan</a>. Ai, että kuinka hyvää palvelua!</div>
<div style="text-align: justify;">
Kuitenkin koska lainaan kroonisesti liikaa kirjoja tällaiset ei-niin-kiireelliset saavat sitten odottaa vuoroaan hetken, uutuudet kun pitää jonojen takia lukea heti mikäli ei halua jonotella uudestaan. Kirja on siis ollut minulla lainasta elokuusta asti, mutta sain sen luettua vasta hiljattain. Ja todella pidin lukemastani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Punainen erokirja on itse asiassa Saision omaelämäkerrallisen trilogian kolmas osa. Nyt mentiin siis hieman takaperoisessa järjestyksessä, mutta lukukokemusta tai asioiden ymmärtämistä se ei haitannut (joskaan en toki voi väittää sitä, etteikö lukukokemus voisi olla vielä parempi, mikäli edelliset osat on luettu). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ajallisesti kirja sijoittuu pääasiassa 1970 -luvulle, Saision opiskelija-aikoihin ja ennen kaikkea ihmissuhteisiin. Saisio kertoo rakkaudestaan Klovnisilmäiseen tyttöön ja Havvaan. Myöhemmin löytyy elämänkumppani Honksu. Rakkaus ehtii repiä rikki, monta kertaa. Suomen rikoslaista homoseksuaalisuus poistettiin 1971 ja vuonna 1981 homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus. Kaapista ulos tulemisensa jälkeen Saisio on käynyt äitinsä kanssa jotakuinkin seuraavanlaisen puhelinkeskustelun:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"- Ollaan isän kanssa tässä mietitty, että voidaan kustantaa sulle yksityislääkäri, jolle menet puhumaan tästä ongelmastas.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sanon, että minulla ei ole ongelmaa.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sydän lyö niin, että kylkiluihin sattuu.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Sanon, että ongelma on aivan muualla, esimerkiksi yhteiskunnassa, joka ei tunnista eikä tunnusta rakkautta rakkaudeksi vaan...</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>-Että lääkäriin et suostu menemään, vaikka me se isän kanssa kustannettais, äiti keskeyttää.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>-Tarkotat siis psykiatria, minä kysyn.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>-En tarkota, äiti vastaa. - Semmoset sinä puhut puolelles kymmenessä minuutissa, kai mä nyt sinut tunnen. Tarkoitan oikeaa lääkäriä."</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka keskustelu on toki äärimmäisen surullinen, niin silti se oli mielestäni yksi kirjan huikeimpia hetkiä, äidin kommentti kertoo tyttärestä aivan valtavan paljon. Siis se, että hän on sitä mieltä, että Pirkko saisi puhuttua psykiatrin puolelleen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Punainen erokirja soljuu tilanteesta, hetkestä ja ennen kaikkea tunteesta toiseen. Kirjassa on rohkeutta, rakkautta, taidetta. Suruja, iloja täyttä elämää. Niin paljoin tunnetta! Tarinan kerrontaan kuitenkin hyvin pätkittäin ja kerronan tyylinä se ei toki miellytä kaikkia. Juuri kerronan vuoksi Saisio on erimerkiksi <a href="https://www.goodreads.com/book/show/2622854-punainen-erokirja?ac=1" target="_blank">Goodreadsin arvioinneissa</a> saanut varsin monenlaisia tähdityksiä ja kommentteja. Itse pidän tällaisesta kirjoitustyylistä. Kun ajatuksesta saa kiinni, niin teksti vie mukanaan ja loogisesti paikasta toiseen. Saisio vaatii lukijaansa keskittymään häneen täysin, mutta antaa yhtä paljon myös takaisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Punainen erokirja voitti muuten Finlandia -palkinnon vuonna 2003. Hän lahjoitti koko palkintosumman Setalle. Saision ystävät olivat perustamassa Setaa, myös tätä sivutaan kirjassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit-mie3KXahGLwBMOYt6n5muA9PE-O4lHaC3WYn8Dtwz5mYf7V_yhguvu4dCu3Yk7pCozV5w94BbJazvPu84BKyvIu_GkLdHHqK2bTeEIlRgb20peHXtvkomhUVaCI4l0hQXn5NdGMC089/s1600/IMG_1768.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit-mie3KXahGLwBMOYt6n5muA9PE-O4lHaC3WYn8Dtwz5mYf7V_yhguvu4dCu3Yk7pCozV5w94BbJazvPu84BKyvIu_GkLdHHqK2bTeEIlRgb20peHXtvkomhUVaCI4l0hQXn5NdGMC089/s1600/IMG_1768.JPG" height="400" width="273" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En millään haluaisi viedä tätä takaisin kirjastoon, vaikka kirjan kansi onkin ruma.</div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-89904842210168926262014-11-30T12:52:00.000-08:002014-11-30T12:55:20.834-08:00Franz Kafka: Nälkätaiteilija<div style="text-align: justify;">
Melankolisuuteen taipuvaisena olen teini-ikäisestä asti tuntenut jännää mielenkiintoa Franz Kafkaa kohtaan. Yksinäinen taiteilija, joka kuolee suhteellisen nuorena (40-vuotiaana) ja joka ennen kuolemaansa pyytää ystäväänsä tuhoamaan omat tekstinsä. Ystävä ei kuitenkaan pyyntöä noudata ja Kafkan tekstejä julkaistaan tämän kuoleman jälkeen ja vuosien saatossa niiden saama arvostus vain kasvaa. (Tämän lyhyen ja hataran historiikin pohjana on oma muisti ja <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Kafka" target="_blank">wikipedian artikkeli</a>)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukiossa törmäsin jollain äikän kurssilla johonkin Kafkan tekstikatkelmaan (ei mitään hajua mikä tekstinpätkä oli kyseessä). Mielenkiintoni heräsi, mutta muutamia vuosia myöhemmin Oikeusjuttuun tarttuessani koin sen liian raskaaksi, enkä saanut teosta luettua loppuun. Huomasin toistavasti lukevani samoja sivuja uudestaan ja tuntui siltä, että tekstistä on mahdotonta saada otetta (juuri sellainen lukukokemus, joka opettaa pelkäämään klassikoita). Nyt kun kirjastossa osui kohdalle tämä novellikokoelma (jos tällaista ilmaisua voidaan käyttää, eihän Kafka tätä itse koonnut), niin mielenkiintoni heräsi uudelleen. Ehkä novellit olisivat helpompi tie Kafkan maailmaan...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0po2sX7su6XIO_-EJ99KvkO0o66ldbV_AJM-GN6Y8zmTEntBm5FUdQp8hEGHHXKa4tLwPpqHlAJUqljZ-zRbJlw7O3epbBVBUlz1iOSy275PWASHGGHILagrMCh8QgxWxPqlbaaGf2wev/s1600/kafka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0po2sX7su6XIO_-EJ99KvkO0o66ldbV_AJM-GN6Y8zmTEntBm5FUdQp8hEGHHXKa4tLwPpqHlAJUqljZ-zRbJlw7O3epbBVBUlz1iOSy275PWASHGGHILagrMCh8QgxWxPqlbaaGf2wev/s1600/kafka.jpg" height="320" width="233" /></a></div>
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Täytyy sanoa, että todella pidin lukemastani. Nälkätaiteilija sisältää esipuheen lisäksi 9 novellia, joista erityisiksi suosikeikseni nousivat <i>Muodonmuutos</i> ja <i>Rangaistussiirtolassa</i> (googlettelun perusteella nämä ovatkin sieltä Kafkan tuotannon tunnetuimmasta päästä). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kafkan tarinoiden maailmat ovat kuin mielettömiä unia, jotka häilyvät jossain todellisuuden ja surrealismin rajamailla. Muodonmuutoksessa päähenkilö huomaa eräänä päivänä muuttuneensa yön aikana "suunnattomaksi syöpäläiseksi". Tämä kuvastaa mielestäni Kafkan unimaista maailmaa varsin hyvin: ilman mitään selitystä päähenkilö on ja pysyy syöpäläisenä (eli jonkinlaisena torakkana, lukijalla on varsin vapaat kädet mielikuvan kehittelyyn) ja muu perhe yrittää jotenkin kummallisesti oppia elämään uuden tilanteen kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Rangaistussiirtolassa -novellissa kerrotaan hirvittävästä teloituskoneesta, jota vielä eräs upseeri ihailee- ehkä hän on ainoa. Kone ja teloitukset ovat aikanaan olleet suurta kansanhuvia, nyt vain haalistuva muisto menneistä kultaisista vuosista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Osaa novelleista en sitten ymmärtänyt laisinkaan, mutta novellikokoelmien ilo piileekin mielestäni siinä, että mikäli jokin tarinoista ei miellytä niin jostain toisesta voikin saada sitten enemmän irti. Pienestä haastavuudestaan huolimatta Kafka oli myös varsin oivallista luettavaa aamujunaan, vaikka Rangaistussiirtolassa olikin tarinana niin vahva, että se lähestulkoon aiheutti pahoinvointia. Samalla itselleen saa tahattomasti "älykön leiman". Eräs keskustelu meni suunnilleen näin:</div>
<div style="text-align: justify;">
"Mitäs sie nyt luet?"</div>
<div style="text-align: justify;">
"No iltaisin xxx (en enää muista mikä sillä hetkellä oli menossa) ja aamun junakirjana on nyt Kafkaa."</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mielenkiintoisia mielenmaisemia, suosittelen lämpimästi.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-53405646167722072952014-11-17T10:05:00.000-08:002014-11-17T10:05:47.776-08:00Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys<div style="text-align: justify;">
En tiedä onko mitään mieltä kirjoittaa Neljäntienristeyksestä, sillä kun kyseistä teosta on jo niin paljon kehuttu ja kun vielä itsekin pidin siitä, niin en varmaankaan voi tuoda keskusteluun enää mitään uutta. Mutta siitäkin huolimatta haluan kirjoittaa jotain, sillä lukukokemus oli niin sykähdyttävä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8B0fu9oF2s5ph9dIeAh6yhMdw7qXKysFvEZXugjkfUt5QdCcu-k8mJfHADuYF9I8_HiVfnQf7VemDL2iyKwtmO20w2IsUMSOAR6OojvAjo6ii0FhiACXN-ICFJHalbhx6kllohY1BbWaS/s1600/kinnunen.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8B0fu9oF2s5ph9dIeAh6yhMdw7qXKysFvEZXugjkfUt5QdCcu-k8mJfHADuYF9I8_HiVfnQf7VemDL2iyKwtmO20w2IsUMSOAR6OojvAjo6ii0FhiACXN-ICFJHalbhx6kllohY1BbWaS/s1600/kinnunen.jpg" height="320" width="256" /></a>Neljäntienristeys kertoo eri ihmiskohtaloista yhden suvun sisältä. Päähenkilö vaihtuu vuorollaan ja yksi tarina seurataan kronologisesti jostain alusta johonkin loppuun. Draamankaari kulkee jokaisessa tarinassa, joista hahmottuu yksi iso kokonaisuus, mutta varsinaisesti yhtä suurta juonta kirjassa ei ole. Kun yksi tarina kuitenkin pyritään kertomaan suht lyhyesti, niin ajassa hypätään eteenpäin muutama vuosi tai yli kymmenen vuotta kerrallaan ja yksittäiset tilanteet hahmottavat vähitellen suurta kokonaisuutta. Teoksessa on novellimainen ote, mutta se pysyy silti upeasti kasassa ollen yksi tarina. Samat hahmot saattavat vilahtaa toisissa tarinoissa, mutta kun päähenkilön tarina on kerrottu siihen ei enää palata takaisin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki kuitenkin alkaa vuodesta 1895 ja päättyy vuoteen 1996. Välissä on sota-aika, jonka aikana ja jälkeen kaikesta on pulaa ja vähitellen rakennetaan uutta. Tarinan ajallinen sijoitus ei lähtökohtaisesti ole omia suosikkejani- Suomen sodat ja sen jälkeinen aika eivät jostain syystä ole tähän mennessä kiinnostaneet minua erityisen paljon, vaikka kaikki tuo on vielä suhteellisen lähellä, eikä historiaa tulisi unohtaa. Mutta vaikka mentiinkin mukavuusalueen ulkopuolelle, niin Neljäntienristeys oli lukukokemuksena yksinkertaisesti huikea. Upea.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka sodat ja jälleenrakentamisen aika ovat kirjassa vahvasti läsnä niin tarinan päähenkilöiksi kohoaa silti lähes pelkästään naisia. Huolimatta siis siitä, että luonnollisesti sota-ajan keskiössä ovat usein miehet ja tässä tapauksessa kirjailijakin sattuu olemaan mies. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kinnunen on tarkkanäköinen kirjailija, joka ottaa hienosti eri näkökulmat haltuunsa ja kykenee avaamaan hienosti sen, että asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia. Hahmo, joka tuntuu jonkun toisen näkökulmasta ikävältä henkilöltä saa toisesta vinkkelistä ymmärrystä osakseen. Ja päinvastoin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Neljäntienristeys on ennen kaikkea teos ihmiseltä, joka rakastaa kieltä ja sanoja. Sivumäärällisesti teos ei ole valtava (334 sivua), mutta tarinana se on iso. Luultavasti tulee olemaan sellainen, joka on omaankin hyllyyn saatava.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällaisia lukukokemuksia osuu kohdalle harvoin. Viimeisten rivien jälkeen iholla kulkivat kylmät väreet ja melkein itketti. Jotain näin hienoa lukee niin harvoin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-78263183453402009482014-10-07T11:29:00.002-07:002014-10-07T11:29:28.685-07:00Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta<div style="text-align: justify;">
Olen ollut Muumien ystävä aina. 90-lukulaisen lapsen tavoin olin kuin naulittu television eteen valkoisten palluroiden taapertaessa ruutuun. Murrosikäisenä kiinnostuin myös Muumikirjoista ja vielä myöhemmin Muumisarjakuvista. Siksi olinkin vuosi sitten joulukuussa häkeltynyt, kun eräänä työpäivänä (olin Akateemisen kirjakaupan korttiosastolla töissä, toim. huom.) tätä kauniskantista teosta kannettiin kassalle useampaankin otteeseen päivän mittaan. Tieto tällaisen kirjan ilmestymisestä oli mennyt minulta aivan ohi ja kateellisena katsoin, että mikä ihanuus pääsekään moneen joulupakettiin!</div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Muumien fanituksesta huolimatta Tove Jansson ei ole ollut minulle järin tuttu hahmo. Tiesin oikeastaan vain sen, mitä erilaisten muumianalyysien kautta (esim. <a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/01/sirke-happonen-muumiopas.html" target="_blank">Sirke Happosen Muumioppaassa</a>) oli ilmennyt, mutta yhtään kirjaa Tovesta en ole aikaisemmin lukenut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPtNnkg9T2JlpFOZqO5nHJIpANWFOhXBqQpcHTX2x1Qpark-Hh23LOLkKWo13HGGzerE2pK9dSTKXBsaWrbuBIeCtMJL_DCbCKdt1i4ggbom7o2VO4Vv2ZJPdYTPamXASGAHf229N9k8bB/s1600/teety%C3%B6t%C3%A4jarakasta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPtNnkg9T2JlpFOZqO5nHJIpANWFOhXBqQpcHTX2x1Qpark-Hh23LOLkKWo13HGGzerE2pK9dSTKXBsaWrbuBIeCtMJL_DCbCKdt1i4ggbom7o2VO4Vv2ZJPdYTPamXASGAHf229N9k8bB/s1600/teety%C3%B6t%C3%A4jarakasta.jpg" height="400" width="303" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka siis Tove kiinnosti ja kirjastakin innostuin, niin tässä kävi lopulta niin, että sain kirjan lainattavakseni joskus viime keväänä, mutta jälleen iski todellisuus vasten innokkaan lainaajan kasvoja ja jouduin palauttamaan teoksen sitä lukematta ja asettumaan jonoon nöyrästi uudelleen. Aina on aikaa lukea, mutta se aika ei vain tahdo kuitenkaan aina riittää.. Mutta nyt vihdoin KAHDEN jonotuskerran jälkeen sain tämän käsiini ja eräpäivää hipoen ehdin jopa lukemaankin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pitkä jonotus teki kuitenkin tehtävänsä ja nyt tässä kävi lähestulkoon niin, että tartuin teokseen pienen velvollisuuden tunnon kanssa, ajatellen, että pitäähän minun tämä nyt lukea, vaikka suurin into olikin tiessään. Onneksi luin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen kuullut ja lukenut monen vertaavan tätä Boel Westin julkaisemaan Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä -teokseen ja näissä vertailuissa West on ollut yleensä voitokas ja Karjalaisen teos on tähän nähden koettu ohueksi. Itse olen kykenemätön tähän vertailuun osallistumaan (vielä), mutta tästä teoksesta pidin aivan valtavasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tove Janssonin elämästä tietämättömälle tämä on oivallinen ja varsin selkeä katsaus hänen elämäänsä ja taiteeseensa. Kirja sisältää laajasti otteita kirjeenvaihdoista, joiden kautta päästään välillä todella lähelle Tovea. Kuvien valtava kirjo antavat hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolinen taiteilija Tove Jansson todella oli. Taiteen laajuus oli minulle toki tuttua jo esimerkiksi kesän 2014 Ateneumin näyttelystä, mutta siltikin oli ilahduttavaa palata eri aikakausiin ja lukea lisää tarinoita teosten tiimoilta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Taiteen lisäksi myös Toven ajatusmaailma, toiveet, haaveet ja ihmissuhteet on tuotu teoksessa esille, joskaan toki koskaan ei ehkä tällaisessa tapauksessa voi olla aivan varma, että mikä oli koko totuus ja missä mennään spekuloinnin puolelle. Eriyisesti Toven ja Vivica Bandlerin välinen suhde oli mielenkiintoista, jopa riipivää luettavaa ja tästä innostuneena muistin, että viime talvena minulle suositeltiin Vivica Bandlerin elämäkertaa. Kunhan kirjapino taas hieman kutistuu aivan tarttua siihen aivan varmasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi24wung_kZKwhr7X3b4VT208oc4b5iGzLeo32qkUtq3Os0qQGebjVmBa-bNLtCRQu459_2wQlG08GWXP0FRGuhrKVWb3oBUUou2Rd8p7uCK-leDaggMU_pr-DgFfCtGePm8rZXPipbPNqK/s1600/muumienkanssa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi24wung_kZKwhr7X3b4VT208oc4b5iGzLeo32qkUtq3Os0qQGebjVmBa-bNLtCRQu459_2wQlG08GWXP0FRGuhrKVWb3oBUUou2Rd8p7uCK-leDaggMU_pr-DgFfCtGePm8rZXPipbPNqK/s1600/muumienkanssa.jpg" height="400" width="290" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Tove on tässä kuvassa mielestäni erityisen kaunis</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän teoksen jälkeen tuo Westin kirjoittama elämäkerta alkoi todella kiinnostamaan, mutta kokonaisuutena Karjalaisen teos oli mielestäni hyvä. Kiinnostukselle jäi sopivasti tilaa, mutta kuvien rytmittämänä teoksen luki varsin helposti. Kirja onkin tarinansa lisäksi selvä kunnianosoitus Tove Janssonin taiteelle ja tämä painos oli mielestäni erityisen kaunis. Saattaa jopa olla, että tämän hankin vielä omakseni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tekstini tästä on todella ohut lukukokemukseeni suhteuttuna, mutta lukukokemuksen jälkeen en voinut kuin ajatella, että <i>"Voi ihana Tove!"</i></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-81511389333349394902014-09-24T10:31:00.000-07:002014-09-24T10:35:39.828-07:00Eowyn Ivey: Lumilapsi<div style="text-align: justify;">
Lapseton pariskunta Jack ja Mabel ovat jättäneet kaiken ja muuttaneet Alaskan karuihin maisemiin. Eletään 1920-lukua. Pariskunta on vetäytynyt tietoisesti syrjään voidakseen keskittyä toisiinsa, mutta siitä huolimatta he huomaavat olevansa ajautumassa erilleen. Päivisin molemmat puuhaavat omien töidensä parissa. Jack yrittää saada tilan peltoa viljeltävään kuntoon ja vaikka ikä painaa jo päälle hän ei halua luovuttaa, vaikka työ on vanhenevalle miehelle rankkaa. Mabel puolestaan kotitöiden ohella yrittää saada taloon lisätienestejä leipomalla piirakoita. Elämä on niukkaa ja Alaska on ankara.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensilumen sataessa Jack ja Mabel muovaavat lumesta lapsen, joka on seuraavana aamuna sulanut, mutta sen sijaan pihapiirissä alkaa hiippailla outo pikkutyttö.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbqlkw5QQ95ShxdQdcLHfUuwNFmJ542YfleKVCmMHGb5mf4Y0HnNq1DgoE9rYNWNBp6hNUDJPfzJwrAGCtUifyS2ULlb5DAkavlYZ5kdIVfIUpThCEJY4U9_deQQnBXt7H3zeuA-dmgJ4u/s1600/lumilapsi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbqlkw5QQ95ShxdQdcLHfUuwNFmJ542YfleKVCmMHGb5mf4Y0HnNq1DgoE9rYNWNBp6hNUDJPfzJwrAGCtUifyS2ULlb5DAkavlYZ5kdIVfIUpThCEJY4U9_deQQnBXt7H3zeuA-dmgJ4u/s1600/lumilapsi.jpg" height="400" width="291" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tyttö on kuin säikky villieläin, joka pyörii uteliaana pihan tuntumassa, mutta luikkii karkuun, mikäli häntä menee liian lähelle. Vähitellen tytön ja vanhan pariskunnan välille syntyy luottamus, jonka jälkeen kysymys kuuluu <i>mikä</i> tyttö oikeastaan on. Syntyikö hän lumesta? Mabel muistaa lapsuudestaan tarinan, jossa pariskunta saa lumilapsesta todellisen lapsen itselleen. Voiko satu muuttua todeksi?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lumilapsi (2012) on Eowyn Iveyn laajasti suosiota saanut esikoisteos. Kirjan suosio on helppo ymmärtää, sillä teksti on sujuvaa, kirjan tunnelma on hyvin voimakas (Alaskan viiman voi todella tuntea) ja tarina pitää koko ajan hieman varpaillaan. Jack ja Mabel pohtivat tytön taustaa omissa ajatuksissaan ja lukija sukkuloi heidän ajatustensa välillä rakentaen kokonaiskuvaa kahdesta eri näkökulmasta. <i>Mikä tyttö oikeastaan on?</i> Kirja häilyy kaiken aikaa jossain sadun ja todellisen maailman rajamailla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Erityisen paljon pidin kirjan tunnelman onnistuneesta kielellisestä kuvailusta, Jackista ja Mabelista ja alkujännityksestä tytön suhteen. Järin viehättynyt en ollut kuitenkaan siitä, että tarinaa lähdettiin kuljettamaan Mabelin tunteman sadun kautta. Tarina paljastuu tietenkin myös lukijalle, jonka jälkeen juonta seuraa jossain määrin valmiiden raamien kautta. Jack ja Mabel ovat mielenkiintoisia hahmoja ja Alaskan kuvaus on mielestäni erityisen onnistunut. Samoin kuin vähitellen tutuksi tulevan "naapuriperheen" jäsenet ovat mainioita hahmoja. Kun herkullisia palasia on valmiiksi paljon tarinan käsitteleminen sadun raamien puitteessa on vain yksinkertaisesti tylsä ja tietyn alkujännityksen jälkeen tarina jopa junnaa hieman paikoillaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta kuten sanottu Lumilapsen suosio on myös helppo ymmärtää- vaikken mielestäni lue kovin haastavia teoksia, niin tämä oli jotenkin niin <i>helppo</i>, että tarina vie mennessään. Ja toki mikäli jostain teoksesta kuulee paljon kehuja, niin myös odotukset ovat korkealla. Valitettavasti ne eivät tällä kertaa täyttyneet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lumilapsi oli 26. tämän vuoden Goodreadsin kirjahaasteestani, jossa siis itselläni on tavoitteena lukea 35 kirjaa. Tähän mennessä luetut:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. Jeffrey Eugenides: Middlesex</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/01/ville-kivimaki-murtuneet-mielet.html" target="_blank">2. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/susanna-alakoski-hyvaa-vangkilaa-toivoo.html" target="_blank">3. Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna</a></div>
<div style="text-align: justify;">
4. Pirkko Muikku-Werner: Ilkeilyn kahdet kasvot</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/pekka-hiltunen-iso.html" target="_blank">5. Pekka Hiltunen: Iso</a></div>
<div style="text-align: justify;">
6. Herman Koch: Illallinen</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/kari-hotakainen-luonnon-laki.html" target="_blank">7. Kari Hotakainen: Luonnon laki</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/03/susanna-alakoski-koyhan-lokakuu.html" target="_blank">8. Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu</a></div>
<div style="text-align: justify;">
9. Jonathan Glover: Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria</div>
<div style="text-align: justify;">
10. Jaakko Hintikka: Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka</div>
<div style="text-align: justify;">
11. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu</div>
<div style="text-align: justify;">
12. Malala Yousafzai: Minä olen Malala</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/katherine-pancol-krokotiilin-keltaiset.html" target="_blank">13. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät</a></div>
<div style="text-align: justify;">
14. Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni</div>
<div style="text-align: justify;">
15. Taiye Selasi: Ghana ikuisesti</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/nura-farah-aavikon-tyttaret.html" target="_blank">16. Nura Farah: Aavikon tyttäret </a></div>
<div style="text-align: justify;">
17. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja</div>
<div style="text-align: justify;">
18. Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani (Maanlapset -sarjan ensimmäinen osa)</div>
<div style="text-align: justify;">
19. Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset</div>
<div style="text-align: justify;">
20. Peter Hoeg: Lumen taju</div>
<div style="text-align: justify;">
21. Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina</div>
<div style="text-align: justify;">
22. Hans-Joachim Lang: Parakki 10 - naiset Auschwitzin koe-eläiminä</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/09/miina-supinen-apatosauruksen-maa.html" target="_blank">23. Miina Supinen: Apatosauruksen maa</a></div>
<div style="text-align: justify;">
24. J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/09/jonas-gardell-ala-koskaan-pyyhi.html" target="_blank">25. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 2: Sairaus</a></div>
<div style="text-align: justify;">
26. Eowyn Ivey: Lumilapsi</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><b>Lisäksi:</b></u></div>
<div style="text-align: justify;">
<u><b><br /></b></u></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/01/sirke-happonen-muumiopas.html" target="_blank">Sirke Happonen: Muumiopas</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/sarjakuvia-hautuukoti-ja-walking-dead.html" target="_blank">Robert Kirkman: The Walking Dead, toinen osa</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/kauko-royhka-ville-haapasalo-et.html" target="_blank">Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko</a></div>
<div style="text-align: justify;">
Robert Kirkman: The Walking Dead, kolmas osa</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014_07_01_archive.html" target="_blank">Jenny Belitz-Henriksson: Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista</a></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="background-color: white; clear: both; color: #575757; font-family: Arimo; font-size: 13px; line-height: 18.4799995422363px;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-60370888665911026232014-09-16T10:43:00.002-07:002014-09-16T10:43:46.676-07:00Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 2: Sairaus<div style="text-align: justify;">
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -sarjan ensimmäisen osan ilmestyminen kesällä 2013 sai Suomessakin melkoisen mediahuomion ja jokaiselle lieneekin selvää, mistä sarjassa on kyse: AIDSin saapumisesta Ruotsiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Gardell on kirjoittanut trilogian, jossa hän kertoo millaista oli elää ajassa, jolloin homous oli vielä tabu ja sitten yks kaks maahan saapuukin tappava tauti, joka koskettaa nimenomaan homomiehiä. <i>Homorutto</i>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QC7p0XnASj2tvmDdJuo1pPFMhL4PMuOWAcH35Tc_d5aTp3ikwMkHKmxplWgOM7ah_r5ZcL1fZRHuB7e-h0zQJ0i5wg11TqtRLCwTXTsuwhmybaSPgQdgiVjmW-tascHcR25wh-hGK4iE/s1600/paljaink%C3%A4sin2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-QC7p0XnASj2tvmDdJuo1pPFMhL4PMuOWAcH35Tc_d5aTp3ikwMkHKmxplWgOM7ah_r5ZcL1fZRHuB7e-h0zQJ0i5wg11TqtRLCwTXTsuwhmybaSPgQdgiVjmW-tascHcR25wh-hGK4iE/s1600/paljaink%C3%A4sin2.jpg" height="400" width="280" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen lukenut sarjan ensimmäisen osan, <i>Rakkaus</i>, viime kesänä, joten vuoden takaisen lukukokemuksen pohjalta tässä hieman pohjustusta sarjan ensimmäiseen osaan:</div>
<div style="text-align: justify;">
Rakkaus -kirjassa esitellään trilogian keskeisimmät henkilöt. Seppo ja tämän kumppani Lars-Åke. Ihana homoemo Paul, jolta puuttuu tilannetaju, mutta joka haluaa pitää huolta kaikista. Ja erityisesti Benjamin ja Rasmus, jotka ovat nuoria vielä itseään etsiviä homomiehiä ja joiden kautta lukija tutustuu 1980-luvun Tukholman homoympyröihin. Rakkaus on ennen kaikkea kuvaus ystävyydestä, rakkaudesta ja kiintymyksestä. Yhteisöstä, jonka nämä miehet keskenään muodostivat.</div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisestä kirjasta asti on tietenkin selvää, että AIDS (joka kuitenkin on ensimmäisessä teoksessa vielä lähinnä etäinen uhka) lopulta saapuu ja vie miehiä mennessään. Muistan Gardellin kertoneen jossain haastattelussa, että hänen ystävänsä (vai hän itse?) säilytti tummaa pukua työpaikalla, koska hautajaisia oli tuolloin niin usein.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ensimmäisen kirjan hahmot ovat edelleen toisessa teoksessa, <i>Sairaus</i>, läsnä ja nyt AIDS on todellakin saapunut Ruotsiin. Lehtien otsikot lietsovat pelkoa tiedottaessaan taudin leviävän hyttysten välityksellä. Papit kommentoivat sairauden olevan hyvä asia, mikäli sillä saadaan homot pois haureuden tieltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jonas Gardell on itse ollut näiden tapahtumien keskellä ja voimakas omakohtainen kokemus välittyy sentimentaalisesta tekstistä. Välillä tuntuu siltä, että Gardell jopa aliarvioi lukijansa toistoilla ja massiivisilla tunnelatauksilla, että lukija varmasti <i>ymmärtää</i> kuinka suuresta tragediasta tässä on nyt kyse. Fiktiivisenä teoksena en olisi jaksanut tätä lukea, mutta näin tositarinan muodossa sopii kyllä ja lukijana annan Gardellille anteeksi tämän sentimentaalisuuden.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka voimakkaat tunnelataukset välittyvät lukijalle turhankin vahvasti on kirjassa tekstillisesti paljon hyvääkin. Ensinnäkin vaikka Gardell on itse nähnyt tämän kaiken teokset eivät ole minä-muotoisia, eikä niissä ole henkilöä nimeltä Jonas. Gardell liikkuu sujuvasti ajasta, paikasta ja henkilöstä toiseen tarinaa kertoessaan. Kirjoissa on myös kerrottu monista tapahtumista, joissa Gardell tai kukaan hänen ystävänsä ei ole voinut olla läsnä, mutta hän on luonut siltoja tapahtumien ja ihmisten välille. Menivätkö keskustelut oikeasti juuri niin kuin hän ne kuvittelee? Sillä ei lopulta ole merkitystä. Ei yksittäisillä keskusteluilla vaan historian kokonaiskuvalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiivistämällä koko tarinan olisi varmasti saanut myös yhdeksi kirjaksi, mutta kahden teoksen perusteella tarinan kertomisessa on ollut oleellista luoda draaman kaarta myös jakamalla tarina osiin. Siinä missä ensimmäinenkin teos on koskettava, niin tässä toisessa osassa tunnelma selvästi tiivistyy ja lukijan sydäntä pistetään vielä enemmän ruttuun. Kolmas osa lienee melkoisen raskas lukukokemus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka tarina paikoitellen kirjoituksen puolesta tökkisikin Jonas Gardell tekee upean työn kunnioittaessaan kuolleita ystäviään tämän teossarjan myötä. En itke koskaan kirjoja lukiessa ja tätäkin luin lähinnä työmatkoilla, eli julkisessa tilassa, mutta voi olla, että kolmannen teoksen kanssa käperryn turvallisesti sohvalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-61865834581840789772014-09-07T06:46:00.001-07:002014-09-07T06:46:44.854-07:00Miina Supinen: Apatosauruksen maa<div style="text-align: justify;">
Kuten olen jo muutamaan otteeseen täällä maininnutkin, niin en juurikaan osta kirjoja itselleni, mutta kuitenkin vastaanotan niitä mielelläni lahjaksi. On mielenkiintoista huomata, mitä kirjoja muut valitsevat minulle luettavaksi. Olen kuitenkin sikäli inhottava kirjalahjottava, että saattaa helposti vierähtää parikin joulua, ennen kuin tartun lahjakirjaan. Tämä yksinkertaisesti johtuu siitä syystä, että kannan kaiken aikaa kirjastosta luettavaa kotiin selkä vääränä ja oman hyllyn kirjoilla nyt ei vaan ole <i>kiire</i> mihinkään. Ne odottavat oikeaa <i>hetkeä</i>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta sen oikean hetken tullen on ihanaa, kun omasta hyllystä löytyy luettavaa ja yleensä huomaa säästelleensä jotain teosta juuri oikeaan hetkeen. Kiitos siis äidille muutaman vuoden takaisesta joululahjasta, sen aika oli NYT.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luen aina työmatkoillani, varsinkin aamuisin, mutta tässä muutama viikko takaperin olin niin kertakaikkisen väsynyt, että sillä hetkellä kesken ollut kirja <i>J-P Koskisen Ystäväni Rasputin</i> tuntui aivan liian raskaalta aamulukemiselta väsyneelle mielelle. Sen sijaan novellikokoelma oli juuri se, mitä tarvitsin ja onneksi apu löytyi omasta kirjahyllystä! Tätä siis tarkoitan sillä, että kirjaan tarttumisessa saattaa todella kestää, mutta yleensä sitten kun sen lopulta lukee on juuri oikea hetki- keksin illalla laukkua pakatessani, että ratkaisu kaikkeen on novellit ja onneksi ei sillä hetkellä tarvinnut tuskailla sen kanssa, että kirjasto on jo kiinni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Työmatkaluettavaksi valikoitui siis <i>Miina Supisen Apatosauruksen maa</i> (2010). Kokoelma on jaettu kolmeen osaan, jotka sisältävät yhteensä 21 novellia. Lyhyimmät ovat muutaman sivun mittaisia ja pisimmät taas parisen kymmentä sivua, ehkä vielä omiin lukuihin jaettuna.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipNBCHCRGHbqxdWrKDzb4W5CoDQrSU9GI1JXMwj3TIEZ_4nu75QsjmJ4Y_7uWtG3GwE_-o4UZI6_izlwvnzNoBRkWMQi6bCEghFpNtoN70WuA4XikrN1k1Z4E2lCIYLBq7aVQ99hLb-OfC/s1600/miinasupinenpaperi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipNBCHCRGHbqxdWrKDzb4W5CoDQrSU9GI1JXMwj3TIEZ_4nu75QsjmJ4Y_7uWtG3GwE_-o4UZI6_izlwvnzNoBRkWMQi6bCEghFpNtoN70WuA4XikrN1k1Z4E2lCIYLBq7aVQ99hLb-OfC/s1600/miinasupinenpaperi.jpg" height="400" width="303" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kuten novellikokoelmissa yleensä, niin myös tämä teos sisälsi tekstejä, joista piti enemmän ja joita piti pohdiskella hetken aikaa ennen seuraavaan siirtymistä, mutta toisaalta myöskin tekstejä, jotka vain lukaisi läpi ja siirtyi seuraavaan. Yksikään novelleista ei ollut mielestäni huono, mutta jotkut nousivat toisten yläpuolelle. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Teksteissä käsitellään hyvin erilaisia aiheita ja teemoja ja vaihdetaan sujuvasti näkökulmaa sukupuolta ja ikää vaihdelleen. Suosikkinovellieni joukosta löytyy esimerkiksi vahtimestari, joka päivästä toiseen vahtii nykytaideteosta (tässä novellissa oli muuten mielestäni ehkä koko teoksen hienoin lause: <i>"Vahtimestari ajatteli terasseja, joilta mies saattoi löytää naisen."</i>, ei mikään maailmoja muuttava kommentti, mutta joskus jokin yksittäinen lause vain kolahtaa!) ja isä joka tuskastuu kun tytär ei osaa arvostaa kauniita lelujaan (joilla isä ehkä jopa itse leikkisi mielellään).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Supisen novellit tarjoavat mielestäni mukavaa ajatusten ja arjen pyörittelyä uudelle tasolle ja novellien vahvuus on se, että voidaan hetkeksi keskittyä yhden palikan uudelleen kääntämiseen, mutta kokonaisia maailmoja ei tarvitse luoda uuden kirjan verran.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Apatosauruksen maan jälkeen oikeastaan jälleen ihmettelin, että miksi novellikokoelmiin tulee tartuttua niin harvoin. Etenkin tällaiselle työmatkalukijalle novellit sopivat paremmin kuin hyvin!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<i>Suosituksia hyvistä novellikokelmista otetaan siis ilolla vastaan!!</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOHNQfw-em_Mv4EPr5WfxxOaNRJVTD4gzCh5wxrBslblu53cWDh3ZoFjQdDamty11Twe6w5Hu4aHJEr0kvV7Nhl4CqPZEirHO1sU-45tGlYrfkr5YxGiBR5QxD6DCrnn4eKwLDiS1QVugR/s1600/supinenkansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOHNQfw-em_Mv4EPr5WfxxOaNRJVTD4gzCh5wxrBslblu53cWDh3ZoFjQdDamty11Twe6w5Hu4aHJEr0kvV7Nhl4CqPZEirHO1sU-45tGlYrfkr5YxGiBR5QxD6DCrnn4eKwLDiS1QVugR/s1600/supinenkansi.jpg" height="400" width="298" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Omissa kirjoissa on myös se kiva puoli, että löytää kauniita kansia paperien alta</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ostin myös pitkästä aikaa omaan kirjahyllyyni täytettä. Helsingissä oli jälleen Sarjakuvafestivaalit ja nyt kun kerrankin on työssäkäyvä ja palkkaa saava ihminen niin päätin ostaa pari suosikkia oman pienen sarjakuvakokoelmani jatkoksi. <i>Cyril Pedrosan Kolmen varjon</i> lukemisesta onkin itse asiassa vierähtänyt niin pitkä tovi, että jokin syysilta (tai väsyneenä aamuna) taidankin tarttua siihen... Tosin saattaa taas parit joulut vierähtää ennen sitä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiibIluJoCUrVdh2Il5NuWVLL3swk3MkT2yUdHctrPw920FMl20rFHsUgMBr-Rx2mKrVDB-xVvlu_CKOuakPIKyyqKKk70qxhcFQtfPyCcfCjfmHAqz7yYjac7LUfcgyuzPh0xSwDtPEdfL/s1600/sarjisfestarit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiibIluJoCUrVdh2Il5NuWVLL3swk3MkT2yUdHctrPw920FMl20rFHsUgMBr-Rx2mKrVDB-xVvlu_CKOuakPIKyyqKKk70qxhcFQtfPyCcfCjfmHAqz7yYjac7LUfcgyuzPh0xSwDtPEdfL/s1600/sarjisfestarit.jpg" height="303" width="400" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-13967487466617338192014-08-31T10:08:00.000-07:002014-08-31T10:10:58.903-07:00Tumman veden päällä (elokuva)<div style="text-align: justify;">
Peter Franzén julkaisi esikoisteoksensa <i>Tumman veden päällä</i> vuonna 2010. Tarina kääntyi kirjailijan käsissä myös (esikoisohjaus) elokuvaksi, joka sai ensi-iltansa vuonna 2013. Franzén on siis ohjannut elokuvan ja näyttelee myös yhden pienen (joskin merkittävän) roolin elokuvassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Omaelämäkerrallisen tarinan päähenkilö on kouluiän kynnyksellä olevan Pete (Olavi Angervo). Perheen äiti (Matleena Kuusniemi) yrittää pitää kulisseja yllä ja perheen koossa, vaikka isä (Samuli Edelmann) on humalassa liian usein ja viinapäissään myös väkivaltainen. Eletään 1970-luvun pohjoisen pikkupitäjässä ja apua on vaikeaa hakea, kun kotona riehuva isä on myös poliisi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglzsWJQxZOr_7gzwer1GnNubHCmcTE4xWwEvLTRBJCHZ8osxYG3ayxLwKwEgauwE8ZPWcBMWjIAW2cSm4eaCcq7kzOuj3FCNbHWzjnhacV9UpJZsssBLveKooBOE9X3BGEtONXGxNO_3N7/s1600/tummanvedenpaalladvd.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglzsWJQxZOr_7gzwer1GnNubHCmcTE4xWwEvLTRBJCHZ8osxYG3ayxLwKwEgauwE8ZPWcBMWjIAW2cSm4eaCcq7kzOuj3FCNbHWzjnhacV9UpJZsssBLveKooBOE9X3BGEtONXGxNO_3N7/s1600/tummanvedenpaalladvd.jpg" height="320" width="234" /></a></div>
<br />
<br />
Perhe karkaa tarvittaessa mummolaan vaikka keskellä yötä pakoon väkivaltaista isää ja seuraavana päivänä katuva "perheen pää" pyytelee anteeksi pienten lahjojen kera. Peten Kelju K. Kojootti<br />
-hahmokokoelma kasvaa jokaisen ryyppyillan jälkeen.<br />
<br />
Siitä on jo muutamia vuosia kun olen kirjan lukenut, mutta luonnollisesti arvioin elokuvaa suhteessa alkuperäisteokseen. Elokuva tavoittaa mielestäni hyvin tunteen siitä, miten hajanainen voi olla ongelmaperheen lapsen todellisuus. Muistot ja ahdistavat tunteet nousevat ajoittain pintaan ja pelottavan tilanteen tullen omat korvat sulkeutuvat ja omat sydämenlyönnit täyttävät pään. Todellisuus on epäselvää ja hajanaista, mutta luottamus lähimpään aikuiseen säilyy kaikesta huolimatta. Lapsi haluaa aina olla omien vanhempiensa puolella.<br />
<br />
Elokuvan ja kirjan kerrontakeinot ja mahdollisuudet ovat tietenkin aina erilaiset. Kirja mielestäni tavoitti lapsen mielen erityisen hyvin ja tarjosi oivaltavia yksityiskohtia- miltä asiat tuntuvat ja tuoksuvat. Peten pelonsekainen suhde isän anteeksipyyntöinä toimiviin Kelju K. Kojootteihin on kirjassa hyvin vahva teema, jota elokuva ei mielestäni samalla tapaa tavoittanut. Samoin kotona oleva tuohikontti, johon koskeminen on ehdottomasti kielletty jää Kelju K. Kojoottien lailla etäiseksi teemaksi.<br />
<br />
Kuitenkin Peten ja isän välinen suhde on elokuvassa kuvattu onnistuneesti. Vaikka olen melko vahvasti Samuli Edelmann -rajoittunut, niin tässä elokuvassa hän tekee erinomaisesti roolin häilyvänä aikuisena, joka on vuoroin rakastava ja turvallinen, vuoroin äärimmäisen pelottava, arvaamaton ja väkivaltainen. Myös perheen äidin roolia esittävä Matleena Kuusniemi vie pisteet kotiin- pohjoisen murre on erityisen hyvin hallussa. Lisäksi Ismo Kallio mummolan turvallisena pappana on erinomainen. Aivan ihana!<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan Tumman veden päällä on mielestäni vahvempi luku- kuin katselukokemus. Toki perheväkivalta- ja alkoholismitarinoita kirjallisuuskin on pullollaan, mutta teosta lukiessa on niin lähellä päähenkilöä, että tarinan kokemus on kokonaisvaltaisempi. Tumman veden päällä ei ole elokuvanakaan huono, mutta katsojana tuntui silti siltä, että tällaisia 70-luvun Suomeen sijoittuvia viinan huuruisia elokuvia, joissa nyrkit heiluvat olen nähnyt niin paljon.<br />
<br />
Leffaseuranani oli henkilö, joka ei ollut kirjaa lukenut ja hän piti kyllä elokuvasta. Itse jälleen harmittelin kaikkien niiden katsojien puolesta, jotka kokevant ohuehkon elokuvan vahvan kirjan sijaan.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-53762366201727715702014-07-31T10:41:00.000-07:002014-07-31T10:41:56.387-07:00Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista<div style="text-align: justify;">
Blogia perustaessa nimi on tietenkin yksi olennaisimmista asioista, mitä tulee päättää. Yksi olennaisimmista ja yksi vaikeimmista. Luokkahuone viittaa siis siihen, että kotimme sijaitsee vanhan koulun vanhassa luokkahuoneessa. Nyt kun häpeillen tätä kirjoitustahtia tarkastelen totean, että <i>Maailman Hitain Kirjablogi </i>olisi varmaankin myös ollut osuva nimivalinta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuli kevät ja kesä. Tuli kiire. Huomaan jälleen olevani tilanteessa, jossa lainaan kirjoja enemmän kuin ehdin lukemaan ja lukevani kirjoja niin kiireessä, ettei niistä jää tarpeeksi mieleen. Ainakaan niin paljoa, että niistä osaisi vielä jotain kirjoittaakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukenut kuitenkin olen. 35 kirjan kirjahaasteesta on luettuna 20 (tämän illan jälkeen 21) ja lisäksi näitä kirjoja, joita en haasteen joukkoon laske. Tällä kertaa esittelyssä siis Jenny Belitz-Henrikssonin toimittama ja Laura Ojan ja Raisa Kyllikki Rannan kuvaama teos: Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV_PIQv-t9Yu91BdNscCq-eYoHMBgAVl7hsfuL3sCZ4dJt6mwLOqXMPHqlOt_JSMBHChU2zdfIweKNPw2Z7njUz2RRHkRssH54JIb2hHF-NbGikpz2cr7IyZQHWoRYAeNeyPmhyphenhyphenC2bn2-k/s1600/naisenihollakansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV_PIQv-t9Yu91BdNscCq-eYoHMBgAVl7hsfuL3sCZ4dJt6mwLOqXMPHqlOt_JSMBHChU2zdfIweKNPw2Z7njUz2RRHkRssH54JIb2hHF-NbGikpz2cr7IyZQHWoRYAeNeyPmhyphenhyphenC2bn2-k/s1600/naisenihollakansi.jpg" height="320" width="246" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pohjustuksena sen verran, että itselläni ei ole vielä kuvia, mutta olen tiennyt oikeastaan aina haluavani vähintään yhden tatuoinnin. Yksi kuvaprojekti on jo hyvin pitkällä ja luultavasti ensi keväänä on aika ottaa väriä ihoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen ajatellut tatuointien olevan jo niin vanha juttu, ettei ihmisiä oikeastaan enää jaksaisi kiinnostaa löytyykö kuvia vai ei. Näiden naisten kertomusten perusteella olin väärässä. Kirjan toimittanut Belitz-Henriksson on itse tatuoitu, mutta sen sijaan kummallakaan kirjan valokuvaajista ei ole yhtään tatuointia. Mielenkiintoista taustatietoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrRQV8vfPj8IoPVKWXI4tplcSjVt_7eDj5kOPu-auaia-QZYgUPaL0YUD5wLbgeXNlrULxM041Az8m6SM69B4bkyhD1NYPVRqqc4pFg3qPkhxfSzgMPJkZAKdNTa7jUI60vF4gsDQJlGd0/s1600/naisenihollaaukeama1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrRQV8vfPj8IoPVKWXI4tplcSjVt_7eDj5kOPu-auaia-QZYgUPaL0YUD5wLbgeXNlrULxM041Az8m6SM69B4bkyhD1NYPVRqqc4pFg3qPkhxfSzgMPJkZAKdNTa7jUI60vF4gsDQJlGd0/s1600/naisenihollaaukeama1.jpg" height="224" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kirjassa on keskitytty nimenomaan tatuoituihin naisiin, jotka kertovat millaisia kuvia he ovat ottaneet, minne ja miksi. Osalla on suuria tarinoita kuviensa taustalla, joku toinen on taas valinnut jostain kivan kuvan ja ottanut sen ehkä hetken mielijohteesta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Vaikkei tatuoinneista pitäisikään, niin se kuvien kirjo, joka näihin naisiin on kuvattu on vaikuttava. Kuvat ja tarinat osoittavat, etteivät tatuoinnit ole enää aikoihin olleet pelkkää mustaa tai tummansinistä suttua, vaan todellista taidetta. Tyylejä ja tulokulmia aiheeseen on tasan yhtä monta, kuin on artisteja ja asiakkaitakin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kauniista kuvista ja tatuointien jo verrattain pitkästä historiasta huolimatta palautetta ja ennakkoluuloja tatuoinnit herättävät siltikin. Monet kirjan naisista kertovat kokeneensa sen, kuinka joku tuntematon saattaa vaan yks kaks ilmoittaa, ettei pidä tatuoinnista ja että tatuoinnin kantaja on "pilannut ihonsa ja tulee katumaan sitä vielä vanhempana". Ehkä siis todellakin olen ollut naiivi ajatellessani, ettei tatuoinneista juurikaan jakseta enää välittää- lukuunottamatta esim. tiettyjä työtehtäviä. Siltikin hihat (eli koko käsivarren peittävät tatuoinnit), kaulatatuoinnit ja sormitatuoinnit yhdistetään melko herkästi mielikuvissa vankilaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6_lblrJ4ebCUh5oTNa9Zuxhh145AYsAxgZ2sOegctaLIzZMIK5OhDhA6857SLrU0IicFP23FWUuKRD9ebJryPg-REp0HC1HHI0COZqfjI5ukJCWCgVJ_mY3kuxARK3JLjZvVptsiiAbU2/s1600/naisenihollakukat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6_lblrJ4ebCUh5oTNa9Zuxhh145AYsAxgZ2sOegctaLIzZMIK5OhDhA6857SLrU0IicFP23FWUuKRD9ebJryPg-REp0HC1HHI0COZqfjI5ukJCWCgVJ_mY3kuxARK3JLjZvVptsiiAbU2/s1600/naisenihollakukat.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kirjan naiset kokivat pääsääntöisesti myös, että tatuoituja naisia pidetään kuvasta, sen paikasta ja koosta riippumatta villeinä, rohkeina ja itsenäisinä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kirja itsessään on mielestäni täyttä taidetta. Kuvat ovat henkeäsalpaavan upeita ja vasta-argumenttina "tulet katumaan vielä myöhemmin" kommenteille kirja kiteyttää myös sen, ettei tatuointeja kannata aina ottaa niin vakavasti. Monilla näistäkin naisista oli kuvia, joista he totesivat, etteivät ehkä enää ottaisi, mutta nyt kuva kertoo eletystä elämänvaiheesta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kirja on täyttä herkkua tatuointien ihailijoille ja harrastajille, mutta se voisi tarjota myös oivallisia näkökulmia niille, jotka eivät tatuoinneista pidä. Mielipidettä ei tarvitse muuttaa, mutta ehkä näkökulma aiheeseen voi laajentua.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5STkoaAmQkYnh_IZ4u7NqOo8TzrSnEB5dEGZRgIfcXpV70fK3RGSrCQBM-YHXtJUK7VFyt8zixn6EtqA7qAtjSY8fxD8P-vkrNszzznScCXokc133h7zfjaCUWLzpk2GbLlq8Lm2cpsp7/s1600/naisenihollaetu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5STkoaAmQkYnh_IZ4u7NqOo8TzrSnEB5dEGZRgIfcXpV70fK3RGSrCQBM-YHXtJUK7VFyt8zixn6EtqA7qAtjSY8fxD8P-vkrNszzznScCXokc133h7zfjaCUWLzpk2GbLlq8Lm2cpsp7/s1600/naisenihollaetu.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lopuksi mainittakoon vielä, että kirjasta kiinnostuin <a href="http://www.heseta.fi/pride/blogi">Helsinki Pride -blogin</a> <a href="http://www.heseta.fi/vieraskyna-jenny-belitz-henriksson">vieraskynätekstin</a> kautta, jossa Jenny Belitz-Henriksson kertoo, miten häneen on tatuoituna naisena suhtauduttu. Jutussa oli myös vinkki tästä ihanasta kirjasta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lopuksi vielä listattuna tämän vuoden lukemiset:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
1. Jeffrey Eugenides: Middlesex</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/01/ville-kivimaki-murtuneet-mielet.html" target="_blank">2. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/susanna-alakoski-hyvaa-vangkilaa-toivoo.html" target="_blank">3. Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
4. Pirkko Muikku-Werner: Ilkeilyn kahdet kasvot</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/pekka-hiltunen-iso.html" target="_blank">5. Pekka Hiltunen: Iso</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
6. Herman Koch: Illallinen</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/kari-hotakainen-luonnon-laki.html" target="_blank">7. Kari Hotakainen: Luonnon laki</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/03/susanna-alakoski-koyhan-lokakuu.html" target="_blank">8. Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
9. Jonathan Glover: Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
10. Jaakko Hintikka: Hän valitsi nimekseen Merril Hintikka</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
11. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
12. Malala Yousafzai: Minä olen Malala</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/katherine-pancol-krokotiilin-keltaiset.html" target="_blank">13. Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
14. Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
15. Taiye Selasi: Ghana ikuisesti</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/nura-farah-aavikon-tyttaret.html" target="_blank">16. Nura Farah: Aavikon tyttäret</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
17. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
18. Jean M. Untinen-Auel: Maan lapset - Luolakarhun klaani</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
19. Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
20. Peter Hoeg: Lumen taju</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Lisäksi:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/01/sirke-happonen-muumiopas.html" target="_blank">Sirke Happonen: Muumiopas</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/02/sarjakuvia-hautuukoti-ja-walking-dead.html" target="_blank">Robert Kirkman: The Walking Dead, toinen osa</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="http://luokkahuoneessa.blogspot.fi/2014/05/kauko-royhka-ville-haapasalo-et.html" target="_blank">Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Robert Kirkman: The Walking Dead - kolmas osa</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Jenny Belitz-Henriksson: Naisen iholla - 32 tarinaa tatuoinneista</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-60763434302151071742014-05-22T12:42:00.000-07:002014-05-22T12:42:11.898-07:00Nura Farah: Aavikon tyttäret<div style="text-align: justify;">
Nura Farahin Aavikon tyttäret sai luonnollisesti paljon huomiota ilmestyessään, sillä Farah on itse kotoisin Somaliasta ja hän on muuttanut Suomeen 13-vuotiaana. Aavikon tyttäret on siis ensimmäinen somalin suomeksi kirjoittama teos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aavikon tyttäriin Farah on ottanut aineksia äitinsä ja isoäitinsä kertomuksista, mutta kyseessä on täysin fiktiivinen romaani. Kaupunkilaistyttönä kasvanut Farah on sijoittanut tarinansa päähenkilön Khadijan aavikolle paimentolaisklaaniin ja kirjan aikana seurataan Khadijan kasvu pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Khadija kasvaa äitinsä ja veljensä kanssa ja kun Khadijan veli yllättäen kuolee, pieni tyttö tekee kaikkensa pysyääkseen rakkaan äitinsä Hooyo Fatiman suosiossa, joka pitää kohtaloaan kirottuna ja kaipaa kuollutta poikaansa. Khadija on nokkela ja hiukan kovapäinen lapsi, kuin aavikon pieni Ronja Ryövärintytär, joka kuitenkin haluaa olla äidilleen (ja Allahille) mieliksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFL_sR7vUKDcgSTDJHIH2o1LVUL9H9s2p1u02th55LKs5GwjRgybo5QbGT3pG59KHNGUBrIfPs8S5m0aC2LS5qJZ2tLe4cSsi3y0aKIxX2aO_2Lh06HUMmAhut6ANslzhckWwh4SV43bGR/s1600/aavikontyttaretkansi.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFL_sR7vUKDcgSTDJHIH2o1LVUL9H9s2p1u02th55LKs5GwjRgybo5QbGT3pG59KHNGUBrIfPs8S5m0aC2LS5qJZ2tLe4cSsi3y0aKIxX2aO_2Lh06HUMmAhut6ANslzhckWwh4SV43bGR/s1600/aavikontyttaretkansi.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Khadija joutuu kamelivarkaiden armoille ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin vanhemman miehen kanssa, joka ottaa Khadijan toiseksi vaimokseen. Vanhan miehen ja nuoren tytön avioliitto ja ennen kaikkea Khadijan asema miehen toisena vaimona onkin kirjan mielenkiintoisin teema. Esiin nousee vahvasti myös Khadijan ja ensimmäisen vaimon Luulin välinen suhde.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juonen kuljetuksen puolesta Aavikon tyttäret on varsin yksiulotteinen ja kirjan ansiot ja kiinnekohdat ovat kiinni enemmänkin yksityiskohdissa. Farah avaa (suomalais)lukijalle luku luvulta uusia teemoja, joiden kautta hän hahmottaa somalikulttuuria ja ennen kaikkea millaisia muutoksia nuori tyttö kokee kasvaessaan naiseksi kulttuurissa, jossa poikalapsi koetaan arvokkaammaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oikeastaan yksinkertaisen juonensa puolesta Aavikon tyttäret sopisi mielestäni melkein paremmin nuorten kirjaksi (vähättelemättä kuitenkaan nuorten lukutaitoa). Lyhyet luvut, selkeä tarinan kuljetus ja ennen kaikkea toisen kulttuurin avaaminen ja hahmottaminen, ristiriitojen osoittaminen ja monenlaiset esimerkit toimisivat myös hyvänä kulttuurisena kasvatusoppaana. Erityisen tärkeänä pidin sitä, että kirja nostaa esiin myös nuorten tyttöjen silpomisperinteen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksinkertaisesta juonesta huolimatta Aavikon tyttäret on taitavasti kirjoitettu- joskin tekstiä toki arvio siitä näkökulmasta, että teosta ei ole kirjoitettu omalla äidinkielellä. Tällaisissa "erikoisemmissa" julkaisuissa merkittäviksi nousevat myös ulkokirjalliset syyt- jos lukijoiden mielenkiinto on herätetty tarinan sijaan sillä, että kirjan on kirjoittanut somali suomeksi, niin toisaalta ehkäpä moni sellainen lukija, joka ei muuten olisi paimentolaiseen somaliyhteisöön tutustunut oppi jotain uutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-336607789153510008.post-5879946381724314872014-05-20T12:58:00.001-07:002014-05-20T12:58:19.623-07:00Kauko Röyhkä: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko<div style="text-align: justify;">
Kauko Röyhkän toimittama Ville Haapasalosta kertova kirja oli taas yksi niistä kirjastolainoista, jota sai odotella niin pitkään, että kirjan saapumishetkellä olin ehkä menettänyt jo suurimman mielenkiintoni teoksen suhteen. Näin siis tuppaa käymään, kun joku asia on kaikkien huulilla- eli tässä tapauksessa kirjakauppojen hyllyillä ja helmetissä parin sadan lainaajan päässä. Siinä tohinassa sitten itselleenkin varailee ties mitä, mutta sitten kuukauden, kahden tai kolmen odottelun jälkeen mieli pöriseekin jo muiden kirjojen perässä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Mutta vähätekstinen ja runsaasti kuvitettu Haapasalo oli juuri sellainen kirja, joka kulkee helposti romaanin rinnalla. Luettua siis tämäkin tuli, onneksi!<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vasta viime vuosina meille suomalaisille tutuksi tullut Haapasalo on ollut elokuvatähti Venäjällä jo pitkään. Nuori mies lähti aikoinaan opiskelemaan Neuvostoliittoon teatterikouluun, vaikkei puhunut sanaakaan venäjää. Huolimatta koulun ankarasta kurista, kurjista asumuksista, useammasta pahoinpitelystä ja ryöstöstä Haapasalo pysyi sitkeästi Venäjällä ja on nyt sekä kansan että virkamiesten suosiossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Venäjä vieressämme on jossain määrin suuri ja mystinen ja kun kurkataan Ville silmin ajassa taaksepäin Neuvostoliittoon tai siihen millainen Venäjä tänä päivänä on tarjolla on ihmetystä ja yllätystä. "Et kuitenkaan usko" onkin erittäin kuvaava nimi juuri tälle teokselle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haapasalon elämäntarina on mielenkiintoinen ja yksityiskohdat ja muistot huikeita. Itse olin esimerkiksi aidon hämmästynyt siitä, kuinka sekä Neuvostoliitossa että myöhemmin Venäjällä on panostettu tämän ihmisen seuraamiseen. Siis vakoiluun. Haapasalon kokemusmaailmasta ja tarinoista nousee esiin sellaisia juonenkäänteitä, että niiden kuvittelisi olevan väritetyistä amerikkalaisista elokuvista.<br />
<br />
Siksi onkin harmi, että koko Suomen maasta tätä kirjaa on valittu toimittamaan Kauko Röyhkä. Vähättelemättä Röyhkän musiikillisia tai kaunokirjallisia ansioita hän on mielestäni ollut aivan väärä kaveri tämän teoksen toimittamiseen. Kirjan alun, puolivälin ja lopun Venäjäfiilistelyt ja kirjaan ja sen tekemiseen ja työstämiseen liittyvät ajatukset Röyhkän näkökulmasta ovat äärimmäisen epämielenkiintoisia ja turhia, mukasyvällisiä ja erittäin maalailevia. Pyrkimys vetää huomiota myös toimittajan- tai tässä tapauksessa ehkä vain haastattelijan, suuntaan on mielestäni perustelematonta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi Röyhkä paljastaa taustatoimituksen puuttumisen ja journalistisen osaamattomuutensa useaan otteeseen. Omat hihani paloivat täysin, kun sivulla 160 Röyhkä kysyy Haapasalon ikää. Ikää! Asia, jonka pitäisi olla toimittajalle aivan selvää tai jos se ei ole, niin ei sitä ainakaan tuoda esiin 213 sivuisen teoksen sivulla 160. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiph93J11VZTLmt8CDu0WLFnI3ApyCsQE09ZWFh2qrdoa5MtE3p7GFkKdYlP5fReRAvfmcb8GhYXwP3w3gQpNmzOmFPTb3XdAX3Uw1c2dd0OauCrSS1mkDHc5tbESAz6lUy_P-8LYsoBu9M/s1600/haapasalokansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiph93J11VZTLmt8CDu0WLFnI3ApyCsQE09ZWFh2qrdoa5MtE3p7GFkKdYlP5fReRAvfmcb8GhYXwP3w3gQpNmzOmFPTb3XdAX3Uw1c2dd0OauCrSS1mkDHc5tbESAz6lUy_P-8LYsoBu9M/s1600/haapasalokansi.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vähintään yhtä huonoa toimittamisen tasoa edustaa esimerkiksi sivun 146 kysymys: <i>"Käki on sun leffoista ainoa, jonka olen nähnyt. Kerro siitä."</i> Ensinnäkään ketään ei ehkä kiinnosta, kuinka monta Haapasalon elokuvaa Röyhkä on nähnyt- ei varsinkaan, jos hän on nähnyt niistä jotakuinkin sen ainoan, joka Suomessa tunnetaan. Ja hei, <u>kerro siitä</u>. Mikä kysymyksen asettelu! Tai sen puute.<br />
Ja aivan niin, eihän se Kauko Röyhkä ole mikään toimittaja, mutta kyllä itseäni nyt lukijana, joka on kiinnostunut Ville Haapasalosta todella hiersi uskomattoman huono, siis olematon, toimittamisen taso ja aivan perustelematon toimittajan esiintuominen. Kirjaahan ei itseasiassa ole varsinaisesti toimitettu, vaan aina on Röyhkän kysymys ja Haapasalon vastaus. Myös Röyhkän vaimo Olga oli mukana ja kirjaan on upotettu myös muutamia hänen aivan tyhjänpäiväisiä kommenttejaan:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>VILLE: Nyt, kun mä olen tehnyt näitä Venäjä 30 päivässä -ohjelmia, niin niiden hienoin anti on ollut se, että nyt voi joku mummo tulla yhtäkkiä sanomaan lähikaupassa, että me katottiin mun miehen kanssa sun ohjelma ja päätettiin eka kertaa lähteä käymään Pietarissa. Se on parasta palautetta, mitä mä voin saada noista ohjelmista.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>KAUKO: Totta kai se on hieno, valtava miljoonakaupunki aivan Suomen naapurissa, junalla kolme ja puoli tuntia... Tyhmää, jos tätä etua ei käytetä hyväksi.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>OLGA: Mua kiinnostaa tämä ilmansuunta enenmmän kuin Ranska...</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>VILLE: Tai Ruotsi.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
Anteeksi nyt vain, mutta jos olin pitkästynyt jo Röyhkän kommentin kohdalla, niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa mikä ilmansuunta hänen vaimoaan sattuu kiinnostamaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8vBTsLCW9ytTyDKiJVfAIz9bnjjK1Bzb5-spiM1boVfYTNKa3vOC0FHdVpbikJhFJFk_eMg6J0q1l8RsdGQaU6McC-QQn0y5o5bCZzbDkTXvKSnmYXN6grBPnW5TM83QhRUXwZDqZSB91/s1600/haapasaloaukeama.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8vBTsLCW9ytTyDKiJVfAIz9bnjjK1Bzb5-spiM1boVfYTNKa3vOC0FHdVpbikJhFJFk_eMg6J0q1l8RsdGQaU6McC-QQn0y5o5bCZzbDkTXvKSnmYXN6grBPnW5TM83QhRUXwZDqZSB91/s1600/haapasaloaukeama.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirja on Röyhkästä huolimatta kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea upeasti kuvitettu. Kirjan aukeamat ovat melko suuria ja teos on täynnä vaikuttavia koko sivun tai aukeaman kokoisia valokuvia. Isot plussat siis kuvaaja Juha Metson suuntaan, joka teki tästä lukukokemuksesta rutkasti miellyttävämmän.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjan lopussa paljastuu, että tässä teoksessa oli tarkoitus keskittyä Villen 1990-luvun kokemuksiin ja mikäli teos menestyy, niin tulee toinen paketti Ville Haapasalosta Venäjällä 2000-luvulla. Hienoa tietää, että tarinoita on luvassa lisää, joskaan en varsinaisesti luota siihen, että toimittamisen taso tästä nousisi.</div>
Amandahttp://www.blogger.com/profile/15210812986552333086noreply@blogger.com0